Kissantassut-sivusto ja samalla blogi ovat kokeneet mullistavan uudistuksen. Uudistuksen yhteydessä blogi on muuttanut uuteen paikkaan ja saanut uuden yhteneväisen ulkoasun sivujen kanssa. Myös sisältöön on tullut paljon uutta, ensisijaisesti laaja juttuosio meidän kissojen aktivointi- ja koulutuskoksemuksiin liittyen. 

Kaikki blogipäivitykset tästä eteenpäin tapahtuvat siis uuden blogin puolella ja tänne en enää tulevaisuudessa mitään uutta päivitä. Kaikki vanhat tähänastiset postaukset kuitenkin säilytvät ennallaan.

Uusi blogi löytyy osoitteesta http://kotikissantassut.blogit.fi  ja uutuuttaan säihkyvät sivut vanhasta tutusta osoitteesta: http://koti.mbnet.fi/kissat  

Tervetuloa haistelemaan kanssamme Kissantassujen uusia tuulia, toivottavasti seuraatte mukanamme uuteen blogiin ja uusille sivuille. :)

"HUH HUH... Hiski pääsi kaikesta huolellisuudesta huolimatta karkaamaan tänään ja piti kyllä meitä ihmisiä ihan täysin pilkkanaan... juoksi talon pari kertaa ympäri, päästi metrin etäisyydelle, mutta just kun oli ottamassa sen ratkaisevan askeleen että ylettyis ottamaan kissan kiinni ni kissapa ampaisee taas täysillä eteenpäin just sen verran ettei sitä vaaaaan saa kiinni. Noh, lopulta kissa sitten säikähti Aria jolla oli tyhjä roskis kädessä ja meni sitten ihan itse sisälle... joten loppu hyvin kaikki hyvin sitten kuitenkin." 

Just kun pääsin blogiinkin kirjoittamaan että meille ei mitään sen kummempia kuulu ja rauhallista arkea eletään, niin kävi näin. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja nyt voi tuolle tempaukselle jo hieman naureskellakin. Mutta voin kertoa että tilanteen ollessa päällä, ei todellakaan naurattanut.

Tepukainen on nyt ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaille 10.12.2011. :)

Tässä päivitysten välissä Hiski on ehtinyt pyydystää yhden sammakon, joka onneksi selvisi episodista vaurioitta ja palautettiin takaisin ulos.

Tähän loppuun voisin laittaa vielä uusimman kissa-aiheisen sarjakuvani, ettei postaus jää aivan täysin tyngäksi:

Kuva: Tuula Heikkinen / Studio Adessa

Noniin, nyt on hetki taas aikaa istahtaa ja sepustaa lauantainen näyttelykäynti tapahtumineen hieman tarkemmin läpi. En tiedä että kiinnostaako ketään näitä lukea, mutta jos ei muuta, niin tämä blogi toimii minulle ainakin ns. päiväkirjana jonka merkintöihin on sitten myöhemmin mukava palata. :) Pitkä sepustus nyt kuitenkin luvassa, toivottavasti jaksatte lukea. 

Eli siis. Saavuimme paikalle kiireellä ja kurvasimme Myyrmäkihallin parkkipaikalle aika tasan 10 minuuttia ennen eläinlääkärintarkastuksen päättymistä. Joten äkkiä vaan kissa ja tavarat autosta ulos, kärryyn ja menoks. Lopputuloshan oli se, että oltiin hädin tuskin päästy Myyrmäkihallin ovesta sisälle, kun kiireessä ilmeisen epätasapainoisesti pakattu kärry tuulikaapin röpelöisellä kumimatolla kiepsahti nurin. Ei kun kärry pystyyn ja askel eteenpäin ja kärry taas nurin. Kissa kopassa kärryssä alimmaisena ihan mukkelis makkelis ja kissan rokotuskortit ja sirutustodistukset pitkin Myyrmäkihallin tuulikaappia. Eipä alkanut hyvin tämä näyttelyreissu, ajattelin.

Noh, eläinlääkärintarkkiin kuitenkin ehdittiin ja asiat menivät siltä osin lopulta hyvin. Meikäläinen tosin näyttelyamatöörinä ei meinannut älytä ilmoittaa kissaansa ilmoittautumispisteessä paikalle saapuneeksi, joten sihteeristössä meinattiin aluksi merkitä Tepukainen ABS:ksi (eli poissaolevaksi). Onneksi tämä asia saatiin Petran suosiollisella avustuksella korjattua heti alkuun, kiitos Petra!

Näyttely oli jälleen ns. euromallinen, joka käytännössä tarkoittaa sitä että näyttelyhäkit ovat suorien rivien sijaan ns. kehissä ja kissoilla näyttelyhäkissä molemmat päädyt auki, ilman verhoa. Euromalliin asetetut häkit olivat kieltämättä väljemmät ja mukavemmat yleisölle kulkea kuin esim. viimeisimmässä SUROK:n näyttelyssä olleet "tavalliset rivistöt", mutta huomasin että Tepukaista kyllä hermostutti kun molemmat päädyt olivat ilman verhoa ja olemattomalla suuntavaistolla varustettu emäntä meinasi useampaan kertaan eksyä häkkikehien välissä sukkuloidessaan. :D

Tämä yhdistettynä siihen, että kärryt olivat tosiaan kaatuneet useampaan otteeseen kissan ollessa kyydissä, oli säikäyttänyt sekä kissan että emännän (emännän ehkä enimmäkseen :D) ja ajattelin yhä kasvavin kauhun tuntein että mitäköhän tästä näyttelypäivästä oikein tulee.

Onneksi meillä on näyttelyverhot joilla saa vetoketjulla toisen päädyn aina välillä kiinni, vaikkei sekään vaihtoehto yksioikoisesti Tepukaista miellyttänyt. :D Sen kun piti saada kuitenkin tietää että mitä se emäntä siellä häkin toisella puolella nuohoaa ja vaikka häkin oviluukun puoleinen pääty oli verholla peitetty, niin eipä aikaakaan kun sieltä alta Tepukaisen naama pilkisti. :D

Noh, siinäpä sitten palloiltiin ja odoteltiin arvostelun alkua. Kissa oli näennäisen rento, mutta euroverhot sitä selkeästi hieman ahdisti. Ei siis ollut ihan niin sataprosenttisen rento kuin viime SUROK:n näyttelyssä, mutta ei kuitenkaan mikään jäykkä stressipallokaan.  Siinä olikin sitten samalla aikaa tutustua hieman päivän kilpakumppaneihin, eli muihin pitkäkarvaisiin kotikissapoikiin ja siinä kun katselin Jeremiasta, Kenkkua ja muita komistuksia, tulin siihen tulokseen että eipä meillä taida juurikaan mahkuja pärjäämiseen olla. Tosin en ihan älyttömän harmissani osannut asiasta olla, koska olen alusta asti ollut tässä touhussa mukana leikkimielellä ja sillä asenteella ettei voitto todellakaan ole tärkeintä. Tärkeintä on hauska harrastus jonka kylkiäisinä niin emäntä kuin kissakin saa kokemusta ja oppia erilaisista tilanteista. 

Lopulta tuli pitkäkarvaisten kotikissapoikien vuoro lähteä arvosteluun ja niinpä minäkin nappasin Tepukaisen kainaloon. Olen aina aikaisemmin raahannut kissan arvosteluun kuljetuskopassa, mutta viimeksi Tepukainen ei millään olis halunnut mennä kuljetuskoppaan ja siitä meinas tulla pienoinen tappelu, joten ajattelin että on pienempi stressi kaikille jos vaan nappaan kissan kainaloon ja eikun menoks.

Tuomari oli Ireneusz Pruchniak (PL), aivan äärettömän perusteellinen tuomari. Hän ei pitänyt mitään kiirettä kun kävi kissaa läpi, väänteli ja käänteli, tunnusteli ja väänteli vielä hieman lisää. Voin sanoa että tämä on ensimmäinen kerta kuin yksikään tuomari on näin perusteellisesti arvostelussa kotikissaa tutkinut ja hän kyllä selkeästi oli asiaansa vihkiytynyt kotikissojen ystävä.

Tepukainen piti perinteistä jurnutustaan, muttei näyttänyt mitään räjähtämisen merkkejä. Tuntuu että tuomari oikein testasi että räjähtääkö kissa vai ei, väänteli ehkä hieman ekstraakin testatakseen. Ja kissa ei räjähtänyt. Tuomarilta saatiin suullinen arvio siinä samalla kun hän arvosteluseteliä kirjoitti ja kyllä lämmitti mieltä, yleisvaikutelmasta ja kunnosta tuli hyvää palautetta (kissan jurnutuksesta huolimatta :D), samoin turkin tekstuurista.  

Pruchniak itse on I, II ja III -kategorioiden tuomari, eli asiantuntija ja Tepukaisen päätä ihmetellessään totesi profiilin olevan suorahko, hieman norjalaisen metsäkissan tyyppinen. Tämä ei ollut mikään uusi asia, eikä ensimmäinen kerta kuin tästä on sanottu. MUTTA kun Pruchniak vielä mainitsee että pää on myös hieman siperiankissatyyppinen, niin saatiin sellainen kommentti mitä ei vielä koskaan ennen olla kuultu. :D Mutta kun kyseessä on kansainvälinen tuomari joka kyseisiä rotuja tuomaroi, niin kyllähän minä uskon että sitä siperiankissamaisuuttakin siellä on, vaikken sitä amatöörinä itse näekään. :D

Tuomari oli erittäin ystävällinen ja oli ihanaa kerrankin olla arvosteltavana tuomarilla joka oikeasti panosti ja paneutui kunnolla myös kotikissojen arvosteluun, eikä pitänyt mitään kiirettä tyyliin "äkkiä nää tästä vaan alta pois että päästään paneloimaan OIKEITA kissoja".

Kun kaikki pitkäkarvaiset kotikissapojat olivat käyneet  vuorotellen tuomarin pöydällä, halusi Pruchniak vielä vertailla. Eli kaikki kissat riviin esittäjiensä syliin ja vertailemaan. Niin ihania kuin meidän vieressämme olleet Edvard ja Robert olivatkin, niin Tepukainen ei ihan ollut samaa mieltä vaan jurnutusta kuului tasaisesti läpi vertailun. Emäntä siinä yrittää kädellä peittää Tepukaisen katsekontaktia muihin kissoihin ja vähän jo häpeää silmät päästään kun oma kissa on ainoa äänekäs koko luokassa. Tässä vaiheessa viimeistään oli kaikki odotukset mistään menestyksestä jo haudatut ja ajattelin että hyvää treeniä tämä kuitenkin meille on, niin kissalle kuin emännällekin.

Vertailu kesti melko kauan, sillä ennen kissojen laittamista järjestykseen Pruchniak sanoi muutaman, koskettavan sanan meille kotikissaihmisille. Hän kertoi että hänellä itsellään on kolme kotikissaa kotona, joiden lisäksi hänen vaimonsa ruokkii säännöllisesti viittä kulkukissaa. Hän sanoi että kuinka on hienoa nähdä että nämä kotikissat ovat saaneet kaikki hyvät kodit ja että niiden kanssa käydään näyttelyissä ja pidetään hyvää huolta. Tuomari vaikutti olevan oikeasti liikuttunut nähdessään arvostettuja ja hyvinhoidettuja kotikissoja ja kyllä minäkin liikutuin hänen ihanista sanoistaan.

Sitten seurasi vertailu ja kissojen sijoittaminen "arvojärjestykseen". Pruchniak sanoi että päätös kissojen järjestyksestä on hänelle hyvin vaikea, sillä kaikki kissat ovat niin hienoja. Hän kävikin pariin otteeseen kissat yksitellen läpi ennenkuin teki päätöksensä. Hän aloitti nimeämällä ensin sijalle 1. sijoittuneen kissan, joka ennakko-odotusten mukaisesti oli Jeremias. Sitten hän osoitti 2. sijalle sijoittuvan kissan ja osoitti minua ja Tepukaista. Minä olin valmistautunut viimeiseen sijaan ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen sillä yllätyin aivan täysin että päästiin kakkossijalle heti ennakkosuosikki Jeremiaan jälkeen. Tuli todella hyvä mieli, eikä hopea todellakaan ole häpeä!

Arvostelun jälkeen kissa hetkeksi häkkiin huilaamaan ja emäntäkin keräämään voimia syömisen merkeissä. Päivä ei vielä ollut ohi, sillä olimme sopineet paikalla olleen valokuvaajan kanssa että käymme kuvattavana sen jälkeen kun arvostelu on ohi.

Ruoka- ja lepotauon jälkeen päästiinkin sitten vielä valokuvattavaksi studio-olosuhteisiin. Kuvaajana toimi Tuula Heikkinen/ Studio Adessa ja tästä kuvauksesta jäi kyllä niin ikään todella hyvä mieli. 

Jälleen kerran oli havaittavissa Tepukaisen osalta samanlaista käyttäytymistä kuin viimeksikin valokuvausstudiossa ollessa, eli kierteli ja pyöri ja kiehnäs ympäri studiota, mutta valokuvattavana ei millään olis malttanut olla. :D Noh, saimme asian ratkaistua niin että kuorrutimme kuvauspöydän kissanminttusprayllä ja saimme täten kissan pysymään sen verran pöydällä paikallaan että kuvat saatiin otettua. :D Löysipä Tepukainen lopulta studiosta mukavan nukkumapaikankin, nimittäin valokuvaajan kamera (?) kotelon joka oli juuri sopivasti kissanmentävä. :D

Kävimme kuvaajan kanssa vedokset saman tien läpi koneelta ja valkkasin perinteisestä studiokuvasta hieman poikkeavamman ”tilannekuvan” teetettäväksi, jossa Tepukainen oli liikekannalla ja kieli ulkona. :D Kuva oli hauska tilannekuva ja osoittaa ettei studiokuvankaan aina tarvitse olla virallista pönötystä.

Mukava päivä oli siis kaiken kaikkiaan ja nyt on taas kerätty paljon erilaisia kokemuksia (niin kissa kuin emäntäkin), yksi uusi ruusuke, yksi arvosteluseteli mukavalla sisällöllä ja yksi mukava ja ikimuistoinen näyttelypäivä.

Emännällä on vaan pulmana että miten nuo Tepukaisen ruusukkeet saisi seinälle esille silleen tyylikkäästi. Mä kun en halua sellaista seinän poikki viritettyä siimaa johon ruusukkeet vaan ripustaisi riviin, eikä vitriinillekään valitettavasti nyt ole tilaa. Jollain tapaa ois kuitenkin kiva saada noita ruusukkeita sun muita palkintoja esillekin, mikäköhän olisi sellainen hyvä ratkaisu? Ideoita?

Tähän mennessä ehkä mun silmääni miellyttävin ajatus oli erään ihmisen esittämä idea ns. vitriinikehyksistä, eli syvistä kehyksistä joihin noita ruusukkeita sais kehystettyä. Tätä ideaa pitänee kehittää eteenpäin, sillä tokihan ruusukkeita pitää esitellä kun niitä kerran on saatu. :D

EDIT: Tää blogi ei nyt ihan toimi niinkuin pitäisi... jokaisen hymynaaman tilalle laittaa kirjaimen "J", eikä mulla oo hajuakaan että miksi. Pöh! >:(

Tuomarina  toimi iki-ihana Ireneusz Pruchniak (PL) ja hän kun arvosteli ja vertaili oikein pidemmän kaavan kautta, niin siinä tuli samalla sitten testattua niin kissan kuin emännänkin hermojen kestävyys tuomarin pöydällä. :D Pruchniak oli selkeästi myös kotikissaihmisiä ja arvosti selkeästi kotikissoja. Vertailun yhteydessä hän piti oikein puheen siitä kuinka on hienoa että kotikissojakin tuodaan näyttelyyn ja että hän on todella iloinen että nämä näyttelyssä olleet kotikissat ovat saaneet hyvät kodit.

Hänen tuomaroitavana oleminen oli todella mukavaa ja jäi todella hyvä mieli. :)  Bonuksena tuli sitten myös hyvä sijoitus, joka siis ylitti kaikki odotukset. :) Niin ja pitääpä erikseen mainita että arvostelusetelissä lukee turkin kohdalla "Excellent show condition", joten lieneepä se emäntäkin puolipitkäkarvaisen kotikissansa turkinhoidosta vähitellen jotain oppinut. :D Kissan pesu tosin jäi viime tippaan ja pestiin se vasta perjantai-iltana, mutta näemmä se ei lopputuloksessa näkynyt ja omaankin silmään kissan turkki ehti asettua ihan mukavasti.

Käytiin myös jälleen kerran studiovalokuvattavana (näyttelypaikalla) kun siihen aukesi mahdollisuus. Valokuvaaja Tuula Heikkinen/ Studio Adessa oli myöskin aivan ihana ja vaikka Tepukainen olis jälleen mielummin seikkaillut studion nurkissa kuin ollut kuvattavana pöydällä, niin hauska tilannekuva saatiin kuitenkin aikaiseksi ja paljon taas lisäkokemusta erilaisista tilanteista. Tästäkin jäi todella hyvä mieli. :) 

Paljon jäi nyt eilisestä näyttelyreissusta kertomatta, mutta palaan yksityiskohtaisemmin asiaan paremmalla ajalla. 

Muistelisin että kommenttilaatikossa on joskus pyydelty mun kissa-aiheisia töitäni esille tännekin ja nyt kun niitä tauon jälkeen on viime aikoina taas syntynyt iso kasa, niin päätinpä ne nyt täälläkin julkaista:

 
Ystävykset

Oletko pelastajani vai murhaajani?

Suojelijakissa

Metsäkissa

Muita töitä nähtävillä täällä ja blogi aiheeseen liittyen täällä.

Samalla rotukissatuomari Kristiina Rautio antoi osaavan kommenttinsa tuosta Elmon mielipiteitä, tulkintoja ja pohdintaa herättäneestä väristä ja kyllä tuli Rautiokin siihen tulokseen että kuviollinen kissa on kyseessä (senhän me jo tiesimmekin) ja väriltään siis hopea ja kuvioltaan klassinen tabby harlekiini. Eli nyt on ihan asiantuntijan toimesta vahvistettu se mitä mä olen amatöörinä ollut havaitsevinani, eli Elmo on siis väriltään hopea eikä siis esim. kylmän ruskea, mitä jotkut ihmiset ovat kuvan perusteella Elmon väriksi esittäneet.

Tosin eihän näillä väriasioilla silleen ole kotikissan kohdalla oikeasti mitään väliä, mutta itse kun olen kiinnostunut näistä väriasioista ja myöskin kissan eri värejä tunnistamaan ja toisistaan erottamaan, niin oli nyt kiva saada tämäkin mysteeri ratkaistua. Kristiina Rautiolle suurkiitos! :)

Eläinlääkärikäynti meni hyvin, Elmokin vietti aikaansa jopa eläinlääkärin sylissä ilman mitään mukinoita. Tosin taisi olla niin jäykkänä kauhusta ettei sen takia saanut sanaa suustaan. :D Tosin voin sanoa, että Elmo on myös todistetusti murissut eläinlääkärille (toinen eläinlääkäri, toinen tilanne), joten sen suhteen lienee jotain edistystä tapahtunut, kun herra ei nyt pukahtanutkaan vaikka sai mikrosirunkin niskaansa ja kaikkea!

Eläinlääkärin mukaan kissat ovat hyvässä kunnossa, Hiski kuulemma tosin saisi hieman kerätä painoa. Se on tosin ollut aina tuollainen rimpula, vaikka oon ollu huomaavinani että se viimeaikoina on hieman pyöristynyt. Eikä siis ilmeisestikään olis pahitteeksi vaikka tuosta vielä vähän pyöristyisi lisää, kuulemma ihan hyvä vaan jos niin kävisi. Tämä on mulle sinänsä helpottava tieto, ettei tarvitse olla peloissaan siitä että kissat lihois muodottomiksi. Nyt sitten vaan lisätään vähän ruokamäärää, niin saadaan Hiskikin pyöristymään vielä vähän. 

Ruokaahan ne siis kyllä saa ja kaikilla omat kuppinsa ettei kukaan jää ilman, joten siitä ei ole kyse että täällä ois kissoja nälässä pidetty. :D Nytpä sitten vaan tietää että sitä ruokaa voi niiden kuppiin lapata vielä vähän enemmän ilman huolta. :D

Kissat olivat automatkoilla yllättävän rauhallisia ottaen huomioon, että nämä kaksi eivät ole hirveästi tottuneet matkustelemaan. Paluumatkalla mutkitteleva tie ja ikävästi takapenkillä keikkuneet kuljetuskopat saivat tosin Hiskin mahan kääntymään ympäri ja se oksensi kuljetuskoppaan ekaa kertaa meilläolon aikana. Onneksi kuljetuskopassa oli kissan ja pehmusteen välissä sanomalehteä, joten tilanne ratkesi sillä että pysähdyttiin matkan varrella huoltsikan pihalla ja otettiin se oksennuksesta likaantunut sanomalehtikerros pois ja heitettiin roskiin. Näin kissa sai jatkaa loppumatkan puhtailla alusilla, eikä kangaspehmustekaan likaantunut.

Tepukainen on nyt ilmoitettu RUROK:n näyttelyyn ensi lauantaille ja tässä olisi vielä kissanpesuepisodit edessä. Mulla on periaatteena että pesen tuon kissan ainoastaan näyttelyihin, sillä en halua että turkki ja sen luonnollinen rasvakerros kärsii liioista pesuista. Lisäks kun tuo turkki pysyy minimaalisella hoidolla muuten takuttomana jne. niin mitä sitä turhaan pesemään sen takia että puolipitkäkarvaisia "kuuluu pestä". 

Näyttelyihin pesu toki on eri asia, mutta noin siis muuten.

Eipä tässä muuta, tällaista meille. Olen tässä viime aikoina myös inspiroitunut piirtämään ja maalaamaan kissan kuvia ihan urakalla ja koska muistelen että mun kissapiirustuksia on joskus joku tännekin esille toivonut, niin teen niistä lähiaikoina sitten oman postauksen. :)

Sivuille siis tehty pieniä, lähinnä ulkoasua koskevia muutoksia. Myös sisältöön on tullut pieniä uusia vivahteita. Sivupalkkiin tulee uusi banneri, kunhan ehdin tehdä siihen sopivan muotoisen ja kokoisen. :)

1. Käytiin Tepukaisen kanssa valokuvattavana ihan studiossa. Eräs vanha luokkakaverini aloittaa syksyllä työt koulukuvaajana ja harjoittelee studiokuvausta nyt kesän aikana. Hän etsi siis harjoitusmalleja, niin ihmis kuin eläinsellaisia studiokuvausharjoituksiin ja mehän ilmoittauduttiin Tepon kanssa heti vapaaehtoisiksi. :D 
Tepukainen käyttäytyi studiossa todella rohkeasti. Tutki ennakkoluulottomasti paikkoja, leikki innoissaan lelulla ja kölli rentona sohvalla. Mutta ans olla kun ois hetki pitänyt malttaa olla pöydällä kuvattavana, ei ois millään malttanut. :D

Ratkaisimme kuvaajan kanssa ongelman sillä, että raahasimme sohvan keskelle kuvausvaloja ja kissasta saatiin jopa yksi suhteellisen onnistunut kuva. :D Vaikka kuvasaldo jäikin melko köykäiseksi, niin tämä studiokäynti oli hyvää harjoitusta ainakin meille. Tuli pitkän näyttelytauon aikana altistettua Tepukaista hieman tavallisesta arjesta poikkeaville tapahtumille ja yllätyttyä kissan käyttäytymisestä todella positiivisesti. Eli ei missään tapauksessa ollut turha reissu!

 
Kuva: Jenni Kaurila / Studio Nevian

2. Vanhempieni kissat Romeo, Riku ja Vili Hermanni ovat parhaillaan meillä hoidossa vanhempieni ja siskoni Pariisinmatkan ajan. Ovat siis olleet meillä keskiviikosta asti ja ovat vielä ylihuomiseen (tiistaihin) asti. 

Hiskillä oli ensialkuun todella suuri ongelma "vieraiden" kissojen läsnäolon suhteen ja etenkin pari ensimmäistä yötä meni tämän talouden ihmisasukkailta kissojen sähinää ja murinaa kuunnellessa. Etenkin Hiskillä ja vanhempieni Romeolla tuntui kestävän poikkeuksellisen kauan tottua toisiinsa, lienevätkö molemmat luonteeltaan niin itsepäisiä, ettei kumpikaan halunnut antaa toiselle periksi. :D

Hiskille oli myös tärkeää, että sai komentaa hoitokissoja ylhäältä käsin ja yleensä se hyppäsikin keittiön pöydälle tai makuuhuoneen sängylle ja paimensi hoitokissoja sieltä. :D Missään vaiheessa ei kissojen tutustuminen ja välienselvittely mennyt murinaa ja sähinää pidemmälle, joten ihan normaalista kissojen välisestä tutustumisesta kyse.

Noh, parin päivän päästä Hiski lopetti murinan ja hoitokissojen ohituskin onnistui ilman välikohtauksia. Hieman Hiski taitaa vielä olla varautunut, mutta esim. syöminen vierekkäisistä ruokakupeista Romeon kanssa onnistuu jo. Sittenpä huomattiin, että meidän jäyhä jököttäjämme Elmo ei ollut vielä ihan sinut tilanteen kanssa vaan se vietti aikaa nurkassa ja murisi siellä jopa itsekseen vaikkei muita kissoja olisi ollut lähimaillakaan. 

Elmo myös vetäytyi joksikin aikaa omiin oloihinsa ja se näyttää auttaneen, sillä tänään Elmo tunki oven raosta ulkokopperoon ja oli siellä ihan sinut Romeon kanssa ilman mitään murinoita tai pörinöitä. Elmo kehräsi tänään myös ensimmäistä kertaa moneen päivään, joten jonkinlainen edistys tässä on tapahtunut.

Muutenkin olen ollut huomaavinani, että mitä tulee kissojen väliseen kanssakäymiseen, niin tuollaiset uuden kissan hyväksymiset tapahtuvat ihan yht'äkkiä. Eli kissat saattavat murista ja sähistä monta päivää toisilleen ja sitten yht'äkkiä, ihan kuin jokin vipu naksahtaisi niiden päässä oikeaan asentoon ja vihanpito loppuu. 

Tepukainen ei ole oikeastaan missään vaiheessa ollut näistä hoitokissoista moksiskaan. Se on koko ajan ollut ihan oma itsensä, tullut omalta osaltaan kaikkien kanssa toimeen ja jos sille on toisen kissan toimesta sähisty, niin se on vaan ignorannut koko homman ja ohittanut sen olankohautuksella. 

Etenkin vanhempieni kissoista nuorimmainen on ystävystynyt Tepukaisen kanssa. Niiden ollessa meillä juhannuksena hoidossa, ne leikkivät Tepukaisen kanssa yhdessä ja taisivatpa sohvankin alla ottaa torkut vierekkäin. Tänään ne sitten löydettiin sängyltä nukkumassa kylki kyljessä... Ihanat pikkuveljekset. :)

3.  Eilen oltiin Tepukaisen kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä (SUROKin näyttely Espoossa). Koska Tepukainen ei käytännössä stressannut hoitokissojen läsnäolosta tuon taivaallista, niin ajattelin ettei näyttelykäynti ole tähän saumaan sille mikään kohtuuton lisäjärkytys.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hiskin piti tulla "seuraneidiksi", mutta päätin sitten jättää sen kotiin paimentamaan hoitokissoja, sillä Hiskille tuo näyttelyrumba ois tässä kohtaa ollut liian suuri lisästressi. Avokki oli ensimmäistä kertaa mukana näyttelyssä ja oli kyllä todella suuri apu! Samalla avokin kanssa puhuttiin asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että suunnitelmat Hiskin näyttelykäynneistä hylätään lopullisesti, sillä niin ihanaluontoinen ja kiltti kissa kuin se onkin, niin myös herkkä, eikä välttämättä kestä loppupeleissä tuota näyttelyhälinää.

Kotikissatuomarina toimi tälläkertaa Gina Grob (LI) ja kilpakumppaneita meillä oli HCL urosten kategoriassa tasan yksi, Jeremias. Jeremias voitti kisan ja nominoitiin, mutta se ei minun iloani yhtään himmennä, sillä Tepukaisen kanssa otettiin tuossa näyttelyssä niin monta henkilökohtaista edistysaskelta, että eihän tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Ensinnäkin: tämä näyttely oli ensimmäinen, jossa Tepukainen oli niin vapautunut että leikki ja riehui innoissaan lelulla näyttelyhäkissä. Toisekseen: tämä näyttely oli ensimmäinen, jossa Tepukainen otti itse kontaktia tuomariin. Okei, oli Tepukainen edelleen jännittynyt tuomarin pöydällä ja piti ääntä (ei kuitenkaan edelleenkään näyttänyt raapimisen tai puremmisen merkkejä), mutta myöskin meni tuomarin luo ja pisti pään sen kainaloon. :D Eli ei siis myöskään karsastanut tuomaria, päin vastoin. Kolmanneksi: saatiin sellainen arvostelu johon ei voi olla kuin tyytyväinen. Onhan joo noiden arvosteluseteleiden lukeminen kuin parastakin lääkärin käsialaa tulkitsisi, mutta sen mitä siitä selvää sain, niin joka sarakkeessa arvostelu alkoi "ex", eli excellent. Myös turkin kohdalla, mistä olen erityisen tyytyväinen. :D 

Neljänneksi: kuten jo mainitsinkin, niin sain avomiehen mukaan näyttelytouhuun ja hän taisi jopa ihan vähän siitä innostua. Näki nyt myös konkreettisesti että millaista kissan olo siellä näyttelyssä on ja taisi olla hieman ylpeäkin salaa Tepukaisesta. :D Oli myös allekirjoittaneelle monestakin syystä ihan älyttömän ihana juttu että oli apukäsiä näyttelyssä mukana. Yhdenkin kissan mukaan kun näyttelyyn tarvitaan niin paljon tavaraa, ettei tosikaan.

Lisäksi oli ihan luksusta että avokki lähti meitä autolla kuskaamaan (itsellä kun ei ole ajokorttia) ja toi vielä nälkäiselle emännälle ruokaa näyttelypaikalle (kyllähän sitä aina on tarkkana siitä että kissalla on ruuat ja juomat mukana, mutta omat eväät aina unohtuu :D) ja kissalle näyttelyhäkkiin viilennykseksi kylmäkallen. Ja onhan se kyllä ihanaa kun voi jakaa rakkaan harrastuksensa rakkaan ihmisen kanssa ja kun se rakas ihminen on läsnä itse näyttelytapahtumassa ja kokee niinikään ne asiat, niin omien näyttelytuntemusten jakaminenkin on ihan erilaista kun toinen ymmärtää tismalleen että mistä on kyse.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: en jännittänyt itse arvosteluun menoa niin paljoa kuin aikaisemmin. Älysin myös että miten voin itse omalla toiminnallani yrittää vähentää kissan jännitystä. Tähän mennessä kun meille on aina tullut ihan hirveä kiire tuomarin pöydälle ja kissan näyttelyhäkistä ottaminen, viimehetken kampaukset yms. ovat olleet todella kiireisiä ja emäntä kiireessä ihan hermona. Jatkossa pyrin varaamaan arvosteluun valmistautumiseen ja sinne menoon kunnolla aikaa, että tämä siirtyminen paikasta A paikkaan B voidaan tehdä kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Tällöin niin emäntä kuin kissakin pysyy todennäköisimmin rauhallisena, eikä kissa ole tuomarin pöydälle mennessään jo valmiiksi hermostunut kaikesta höösäyksestä johtuen.

Tämän kaiken lisäksi tuli tavattua kissaihmisiä, niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin ja tehtyä kasapäin tärkeää kotikissapeeärrää. Oli tosi kivaa nähdä, tavata ja tutustua teihin kissaihmiset, toivottavasti vielä tavataan tulevissakin näyttelyissä!

Tepukaisen varaäidin, eli kasvattaja-Outin kissa Viktoria Viljonkka, Eli Vinksu Tupolev palkittiin myös SUROKin vuoden 2010 vuoden kotikissana ja vuoden kotikissaveteraanina. Minä toimin Outin tuuraajana ja kävin hänen ja Vinksun puolesta pokkaamassa vuoden kissa palkinnot. Paljon, paljon onnea Vinksulle hienoista saavutuksista! :)

Tepukaisen tuoreimmat näyttelytulokset on myös päivitetty sivuille.

Eilen kun tulimme kotiin, niin emäntä oli ihan kuitti, mutta kissa ei. :D Tepukainen oli saman tien kotiin palattuaan valmiusasemissa leikkimään ja olikin illalla todella riehakkaana. :D Eli eipä stressaa poika paljoa näyttelykäyntejä, ei. Emännällä taitaa kestää kauemmin näyttelypäivästä palautumisessa kuin kissalla. :D  

Allekirjoittaneen ollessa tänäänkin koko päivän ihan uuvuksissa ja simahdettuaan sohvalle päiväunille, vänkäsi kissa huomiota ja leikittämistä. :D Meillä on ollut periaatteena osallistua kaksipäiväisiin näyttelyihin vain yhtenä päivänä. Ei siksi että se rasittaisi kissaa liikaa, vaan siksi että emännällä ei näyttelykunto riitä kahteen peräkkäiseen näyttelypäivään. :D

Älkää käsittäkö väärin, kuten sanoin, niin kaikin puolin hauskaa ja kivaa oli. Mutta ei sitäkään ole kieltäminen, että kyllähän tuo yli kymmenentuntiseksi venähtävä, vaikkakin antoisa näyttelypäivä voimillekin käy. Emäntä yrittääkin tässä nyt sitten palautua elokuun RUROkin näyttelyyn mennessä, jotta oltaisiin taas iskussa ja näyttelykuosissa siellä. :D Yritetään nyt ettei näyttelytauko enää pääsisi venähtämään kovin pitkäksi, joten siksi tuo RUROkin näyttely olisi ajankohdaltaan hyvä. Katsellaan, vielä olisi ensiviikko aikaa ilmoittaa Tepukainen sinne. 

Eli tällaista siis meille kuuluupi, unohdinkohan nyt jotain? No jos unohdin, niin palaan asiaan. :D