Tepukaisen pesu on nyt suoritettu ja se sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon, että tököttejä oli jos jonkinmoisia jotka yksitellen pistettiin turkkiin ja aina välissä huuhdeltiin. Apukäsistä, eli avokista kera toisen suihkun tosin kieltämättä oli SUURI apu, en luultavimminkaan olis selvinny tilanteesta yhtä jouheesti yksinäni.

Tepukainen oli myös suht helppo pestävä, sillä ei juurikaan räpiköinyt tai rimpuillut pesuvaiheessa, vaan oli lähinnä tyrmistyneen mykistynyt tästä häntä kohdanneesta uittotragediasta. Siispä hän vain myrtynyt ilme naamallaan alistui kohtaloonsa ja saatiin kunnialla kissanpesu suoritettua ja kaikki tökötit kunnolla huuhdeltua kissan turkista pois.

Kuivaaminen olikin sitten se aikaavievin osuus. Helpointa kai periaatteessa ois ollu föönata kissa kuivaks, mutta Tepukainen kun pelkää meidän pöhisevää ilmastointilaitettakin, niin ois ollu kyllä kissan kidutusta yrittää kuivata sitä lähietäisyydeltä kera pöhisevän föönin (ei sillä että mä edes omistaisin mitään fööniin tai hiustenkuivaajaan viittaavaa laitetta). Niinpä siis menimme pitkän kaavan kautta, eli ensin kissa paineltiin hellästi pyyhkeellä niin kuivaksi kuin mahdollista ja sitten kytättiinkin kissaa niin kauan että oli lopullisesti kuiva ja aina aika-ajoin kammattiin mahakarvoja suoraks etteivät mene kissan niitä itse nuollessa kiharalle ja likaisen näköiseksi.

Tepukainen onneksi asettautui makkarin sängylle rauhallisesti sukimaan itseään ja siinä sitten istuskelin vieressä lehteä lukien ja aina välillä nappasin kissan kammattavaksi. Vaikeaa tämäkään ei siis ollut, ainoastaan aikaa vievää. Tiedättekö että kuinka kauan tuollaisen puolipitkäkarvaisen, läpikotaisin kastellun kissan kuivuminen kestää? Voin kertoa että KAUAN.

Tämä mahakarvojen kampaaminen tosin olikin sitten se seikka mikä herätti jurputusta ja Tepu olikin loukkaantunut kun hänen omaa kuivatusoperaatiotaan, eli turkin nuolemista jatkuvasti häirittiin. Mutta nytpä onkin sitten kiiltävä turkki eikä kiharaa (eli rasvaisen näköistä) karvaa missään! Täytyy nyt toivoa että ei tapahdu mitään radikaalia sotkemista ja että turkki pysyis huomiseen asti siistinä, mun kun on pakko tunnustaa, että mikään himopuunaaja tai turkinhoitaja en ole, joten kovin usein en huvikseni halua kissoja pestä (noh, noita lyhytkarvaisia nyt en oo nähny tarpeelliseks pestä ollenkaan). Tällaisissa tilanteissa toki pesen ja välillä muutenkin tuota puolipitkäkarvaista Tepukaista jos turkki pääsee rasvoittumaan... mutta esim. turkkirotuista koiraa en koskaan pystyisi hankkimaan, sillä säännöllinen ja jatkuva turkinhoito... not just my cup of tea...

Tepukainen ei kuitenkaan traumatisoitunut tästä tapahtumasta pysyvästi, vaan tuli jo samana iltana sängyn jalkopäähän hakemaan huomiota.

Tähän loppuun vielä:
 

Viimehetken lista, mitä näyttelyyn mukaan:

• Käsidesi
• Kampa
• Näyttelyverhot
• Juomakuppi (metallinen häkin seinään kiinnitettävä)
• Ruokakuppi (pieni ja kompakti)
• Vesipullo
• Ruokapusseja
• Kylmäkalle
• Pyyhe (jonka sisään voi kääriä tuon Kylmäkallen kissan viilennykseksi, mikäli näyttelypaikalla on kuuma)
• Kissanhiekkaa pussiin
• Pieni hiekkalaatikko
• Kissa (tärkeä!)
  
• Pehmuste (kuljetuskoppaan ja sieltä sitten näyttelyhäkkiin)
• jokin mytty jonka alle kissa voi hautautua näyttelyhäkissä
• "Älä koske ilman lupaa" -kyltti (tällaisen olen taiteillut näyttelyhäkin oveen laitettavaksi, sillä olen hysteerinen pöpöjen suhteen... sattuneesta syystä)
• Rokotustodistus
• Sirutustodistus
• Ilmoittautumisvahvistuskirje
• Itselle evästä ja juomaa
   

Tulikohan siinä nyt kaikki? Näin jo painajaistakin että Outi (Tepukaisen varaäiti eli kasvattaja ja mun tuki ja turva näyttelyissä) odotteli mua autossa pihalla kun oltiin näyttelyyn menossa ja soitti mulle että "äkkii, nyt on jo kiiire!" ja mulla oli kaikki vielä ihan kesken... Vahvistuskirje tulostamatta, kissa jossain sohvan alla piilossa, näyttelyverhot ties missä ja omistaja itse aivan paniikissa... joten nytpä laadinkin sitten listan kaikista paikan päällä tarvittavista jutuista joita tässä keräilen jo valmiiks kasaan, ettei sitten aamulla aikaisin lähtiessä tule paniikkia ja kiirettä.

Nyt sitten vaan kaikki peukalot yms. pystyyn jotta selviämme kunnialla debyytistämme näyttelyareenalla. Tänään illalla vielä viimeiset manikyyrit ja pedikyyrit (siis kissalle, omistajan kynsille ei ole valitettavasti mitään tehtävissä) ja huomenna sitten kissa koppaan, tavarat mukaan ja kokeilemaan onneamme.