torstai, 17. marraskuu 2011

Uusi blogi, uudet kujeet

 

Kissantassut-sivusto ja samalla blogi ovat kokeneet mullistavan uudistuksen. Uudistuksen yhteydessä blogi on muuttanut uuteen paikkaan ja saanut uuden yhteneväisen ulkoasun sivujen kanssa. Myös sisältöön on tullut paljon uutta, ensisijaisesti laaja juttuosio meidän kissojen aktivointi- ja koulutuskoksemuksiin liittyen. 

Kaikki blogipäivitykset tästä eteenpäin tapahtuvat siis uuden blogin puolella ja tänne en enää tulevaisuudessa mitään uutta päivitä. Kaikki vanhat tähänastiset postaukset kuitenkin säilytvät ennallaan.

Uusi blogi löytyy osoitteesta http://kotikissantassut.blogit.fi  ja uutuuttaan säihkyvät sivut vanhasta tutusta osoitteesta: http://koti.mbnet.fi/kissat  

Tervetuloa haistelemaan kanssamme Kissantassujen uusia tuulia, toivottavasti seuraatte mukanamme uuteen blogiin ja uusille sivuille. :)

 

sunnuntai, 9. lokakuu 2011

Pieni karkulainen

Laitanpa tähän suoraan mun eilisen Facebook-statuspäivitykseni:

"HUH HUH... Hiski pääsi kaikesta huolellisuudesta huolimatta karkaamaan tänään ja piti kyllä meitä ihmisiä ihan täysin pilkkanaan... juoksi talon pari kertaa ympäri, päästi metrin etäisyydelle, mutta just kun oli ottamassa sen ratkaisevan askeleen että ylettyis ottamaan kissan kiinni ni kissapa ampaisee taas täysillä eteenpäin just sen verran ettei sitä vaaaaan saa kiinni. Noh, lopulta kissa sitten säikähti Aria jolla oli tyhjä roskis kädessä ja meni sitten ihan itse sisälle... joten loppu hyvin kaikki hyvin sitten kuitenkin." 

Just kun pääsin blogiinkin kirjoittamaan että meille ei mitään sen kummempia kuulu ja rauhallista arkea eletään, niin kävi näin. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja nyt voi tuolle tempaukselle jo hieman naureskellakin. Mutta voin kertoa että tilanteen ollessa päällä, ei todellakaan naurattanut.

Tepukainen on nyt ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaille 10.12.2011. :)

sunnuntai, 9. lokakuu 2011

Kissantassut Facebookissa!

 
Kissantassut Facebookissa!

 


 

perjantai, 7. lokakuu 2011

Kuulumisten päivitys

Pahoittelen että edellisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi. Meille kuuluu tänne ihan hyvää, perus arkea. Havahduin hieman myöhässä siihen, että reilu kuukauden päästä olis ERY-SYD näyttely, enkä taida ehtiä enää ilmoittaa Teppoa sinne... :( Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis jne. Joulukuussa onneks ois sitten täällä pk-seudulla vielä yksi näyttely, sinne varmaankin mennään.

Tässä päivitysten välissä Hiski on ehtinyt pyydystää yhden sammakon, joka onneksi selvisi episodista vaurioitta ja palautettiin takaisin ulos.

Tähän loppuun voisin laittaa vielä uusimman kissa-aiheisen sarjakuvani, ettei postaus jää aivan täysin tyngäksi:

 

maanantai, 29. elokuu 2011

Näyttelyn perusteellisempi raportti (RUROK 27.8.2011)

 


Kuva: Tuula Heikkinen / Studio Adessa

Noniin, nyt on hetki taas aikaa istahtaa ja sepustaa lauantainen näyttelykäynti tapahtumineen hieman tarkemmin läpi. En tiedä että kiinnostaako ketään näitä lukea, mutta jos ei muuta, niin tämä blogi toimii minulle ainakin ns. päiväkirjana jonka merkintöihin on sitten myöhemmin mukava palata. :) Pitkä sepustus nyt kuitenkin luvassa, toivottavasti jaksatte lukea. 

Eli siis. Saavuimme paikalle kiireellä ja kurvasimme Myyrmäkihallin parkkipaikalle aika tasan 10 minuuttia ennen eläinlääkärintarkastuksen päättymistä. Joten äkkiä vaan kissa ja tavarat autosta ulos, kärryyn ja menoks. Lopputuloshan oli se, että oltiin hädin tuskin päästy Myyrmäkihallin ovesta sisälle, kun kiireessä ilmeisen epätasapainoisesti pakattu kärry tuulikaapin röpelöisellä kumimatolla kiepsahti nurin. Ei kun kärry pystyyn ja askel eteenpäin ja kärry taas nurin. Kissa kopassa kärryssä alimmaisena ihan mukkelis makkelis ja kissan rokotuskortit ja sirutustodistukset pitkin Myyrmäkihallin tuulikaappia. Eipä alkanut hyvin tämä näyttelyreissu, ajattelin.

Noh, eläinlääkärintarkkiin kuitenkin ehdittiin ja asiat menivät siltä osin lopulta hyvin. Meikäläinen tosin näyttelyamatöörinä ei meinannut älytä ilmoittaa kissaansa ilmoittautumispisteessä paikalle saapuneeksi, joten sihteeristössä meinattiin aluksi merkitä Tepukainen ABS:ksi (eli poissaolevaksi). Onneksi tämä asia saatiin Petran suosiollisella avustuksella korjattua heti alkuun, kiitos Petra!

Näyttely oli jälleen ns. euromallinen, joka käytännössä tarkoittaa sitä että näyttelyhäkit ovat suorien rivien sijaan ns. kehissä ja kissoilla näyttelyhäkissä molemmat päädyt auki, ilman verhoa. Euromalliin asetetut häkit olivat kieltämättä väljemmät ja mukavemmat yleisölle kulkea kuin esim. viimeisimmässä SUROK:n näyttelyssä olleet "tavalliset rivistöt", mutta huomasin että Tepukaista kyllä hermostutti kun molemmat päädyt olivat ilman verhoa ja olemattomalla suuntavaistolla varustettu emäntä meinasi useampaan kertaan eksyä häkkikehien välissä sukkuloidessaan. :D

Tämä yhdistettynä siihen, että kärryt olivat tosiaan kaatuneet useampaan otteeseen kissan ollessa kyydissä, oli säikäyttänyt sekä kissan että emännän (emännän ehkä enimmäkseen :D) ja ajattelin yhä kasvavin kauhun tuntein että mitäköhän tästä näyttelypäivästä oikein tulee.

Onneksi meillä on näyttelyverhot joilla saa vetoketjulla toisen päädyn aina välillä kiinni, vaikkei sekään vaihtoehto yksioikoisesti Tepukaista miellyttänyt. :D Sen kun piti saada kuitenkin tietää että mitä se emäntä siellä häkin toisella puolella nuohoaa ja vaikka häkin oviluukun puoleinen pääty oli verholla peitetty, niin eipä aikaakaan kun sieltä alta Tepukaisen naama pilkisti. :D

Noh, siinäpä sitten palloiltiin ja odoteltiin arvostelun alkua. Kissa oli näennäisen rento, mutta euroverhot sitä selkeästi hieman ahdisti. Ei siis ollut ihan niin sataprosenttisen rento kuin viime SUROK:n näyttelyssä, mutta ei kuitenkaan mikään jäykkä stressipallokaan.  Siinä olikin sitten samalla aikaa tutustua hieman päivän kilpakumppaneihin, eli muihin pitkäkarvaisiin kotikissapoikiin ja siinä kun katselin Jeremiasta, Kenkkua ja muita komistuksia, tulin siihen tulokseen että eipä meillä taida juurikaan mahkuja pärjäämiseen olla. Tosin en ihan älyttömän harmissani osannut asiasta olla, koska olen alusta asti ollut tässä touhussa mukana leikkimielellä ja sillä asenteella ettei voitto todellakaan ole tärkeintä. Tärkeintä on hauska harrastus jonka kylkiäisinä niin emäntä kuin kissakin saa kokemusta ja oppia erilaisista tilanteista. 

Lopulta tuli pitkäkarvaisten kotikissapoikien vuoro lähteä arvosteluun ja niinpä minäkin nappasin Tepukaisen kainaloon. Olen aina aikaisemmin raahannut kissan arvosteluun kuljetuskopassa, mutta viimeksi Tepukainen ei millään olis halunnut mennä kuljetuskoppaan ja siitä meinas tulla pienoinen tappelu, joten ajattelin että on pienempi stressi kaikille jos vaan nappaan kissan kainaloon ja eikun menoks.

Tuomari oli Ireneusz Pruchniak (PL), aivan äärettömän perusteellinen tuomari. Hän ei pitänyt mitään kiirettä kun kävi kissaa läpi, väänteli ja käänteli, tunnusteli ja väänteli vielä hieman lisää. Voin sanoa että tämä on ensimmäinen kerta kuin yksikään tuomari on näin perusteellisesti arvostelussa kotikissaa tutkinut ja hän kyllä selkeästi oli asiaansa vihkiytynyt kotikissojen ystävä.

Tepukainen piti perinteistä jurnutustaan, muttei näyttänyt mitään räjähtämisen merkkejä. Tuntuu että tuomari oikein testasi että räjähtääkö kissa vai ei, väänteli ehkä hieman ekstraakin testatakseen. Ja kissa ei räjähtänyt. Tuomarilta saatiin suullinen arvio siinä samalla kun hän arvosteluseteliä kirjoitti ja kyllä lämmitti mieltä, yleisvaikutelmasta ja kunnosta tuli hyvää palautetta (kissan jurnutuksesta huolimatta :D), samoin turkin tekstuurista.  

Pruchniak itse on I, II ja III -kategorioiden tuomari, eli asiantuntija ja Tepukaisen päätä ihmetellessään totesi profiilin olevan suorahko, hieman norjalaisen metsäkissan tyyppinen. Tämä ei ollut mikään uusi asia, eikä ensimmäinen kerta kuin tästä on sanottu. MUTTA kun Pruchniak vielä mainitsee että pää on myös hieman siperiankissatyyppinen, niin saatiin sellainen kommentti mitä ei vielä koskaan ennen olla kuultu. :D Mutta kun kyseessä on kansainvälinen tuomari joka kyseisiä rotuja tuomaroi, niin kyllähän minä uskon että sitä siperiankissamaisuuttakin siellä on, vaikken sitä amatöörinä itse näekään. :D

Tuomari oli erittäin ystävällinen ja oli ihanaa kerrankin olla arvosteltavana tuomarilla joka oikeasti panosti ja paneutui kunnolla myös kotikissojen arvosteluun, eikä pitänyt mitään kiirettä tyyliin "äkkiä nää tästä vaan alta pois että päästään paneloimaan OIKEITA kissoja".

Kun kaikki pitkäkarvaiset kotikissapojat olivat käyneet  vuorotellen tuomarin pöydällä, halusi Pruchniak vielä vertailla. Eli kaikki kissat riviin esittäjiensä syliin ja vertailemaan. Niin ihania kuin meidän vieressämme olleet Edvard ja Robert olivatkin, niin Tepukainen ei ihan ollut samaa mieltä vaan jurnutusta kuului tasaisesti läpi vertailun. Emäntä siinä yrittää kädellä peittää Tepukaisen katsekontaktia muihin kissoihin ja vähän jo häpeää silmät päästään kun oma kissa on ainoa äänekäs koko luokassa. Tässä vaiheessa viimeistään oli kaikki odotukset mistään menestyksestä jo haudatut ja ajattelin että hyvää treeniä tämä kuitenkin meille on, niin kissalle kuin emännällekin.

Vertailu kesti melko kauan, sillä ennen kissojen laittamista järjestykseen Pruchniak sanoi muutaman, koskettavan sanan meille kotikissaihmisille. Hän kertoi että hänellä itsellään on kolme kotikissaa kotona, joiden lisäksi hänen vaimonsa ruokkii säännöllisesti viittä kulkukissaa. Hän sanoi että kuinka on hienoa nähdä että nämä kotikissat ovat saaneet kaikki hyvät kodit ja että niiden kanssa käydään näyttelyissä ja pidetään hyvää huolta. Tuomari vaikutti olevan oikeasti liikuttunut nähdessään arvostettuja ja hyvinhoidettuja kotikissoja ja kyllä minäkin liikutuin hänen ihanista sanoistaan.

Sitten seurasi vertailu ja kissojen sijoittaminen "arvojärjestykseen". Pruchniak sanoi että päätös kissojen järjestyksestä on hänelle hyvin vaikea, sillä kaikki kissat ovat niin hienoja. Hän kävikin pariin otteeseen kissat yksitellen läpi ennenkuin teki päätöksensä. Hän aloitti nimeämällä ensin sijalle 1. sijoittuneen kissan, joka ennakko-odotusten mukaisesti oli Jeremias. Sitten hän osoitti 2. sijalle sijoittuvan kissan ja osoitti minua ja Tepukaista. Minä olin valmistautunut viimeiseen sijaan ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen sillä yllätyin aivan täysin että päästiin kakkossijalle heti ennakkosuosikki Jeremiaan jälkeen. Tuli todella hyvä mieli, eikä hopea todellakaan ole häpeä!

Arvostelun jälkeen kissa hetkeksi häkkiin huilaamaan ja emäntäkin keräämään voimia syömisen merkeissä. Päivä ei vielä ollut ohi, sillä olimme sopineet paikalla olleen valokuvaajan kanssa että käymme kuvattavana sen jälkeen kun arvostelu on ohi.

Ruoka- ja lepotauon jälkeen päästiinkin sitten vielä valokuvattavaksi studio-olosuhteisiin. Kuvaajana toimi Tuula Heikkinen/ Studio Adessa ja tästä kuvauksesta jäi kyllä niin ikään todella hyvä mieli. 

Jälleen kerran oli havaittavissa Tepukaisen osalta samanlaista käyttäytymistä kuin viimeksikin valokuvausstudiossa ollessa, eli kierteli ja pyöri ja kiehnäs ympäri studiota, mutta valokuvattavana ei millään olis malttanut olla. :D Noh, saimme asian ratkaistua niin että kuorrutimme kuvauspöydän kissanminttusprayllä ja saimme täten kissan pysymään sen verran pöydällä paikallaan että kuvat saatiin otettua. :D Löysipä Tepukainen lopulta studiosta mukavan nukkumapaikankin, nimittäin valokuvaajan kamera (?) kotelon joka oli juuri sopivasti kissanmentävä. :D

Kävimme kuvaajan kanssa vedokset saman tien läpi koneelta ja valkkasin perinteisestä studiokuvasta hieman poikkeavamman ”tilannekuvan” teetettäväksi, jossa Tepukainen oli liikekannalla ja kieli ulkona. :D Kuva oli hauska tilannekuva ja osoittaa ettei studiokuvankaan aina tarvitse olla virallista pönötystä.

Mukava päivä oli siis kaiken kaikkiaan ja nyt on taas kerätty paljon erilaisia kokemuksia (niin kissa kuin emäntäkin), yksi uusi ruusuke, yksi arvosteluseteli mukavalla sisällöllä ja yksi mukava ja ikimuistoinen näyttelypäivä.

Emännällä on vaan pulmana että miten nuo Tepukaisen ruusukkeet saisi seinälle esille silleen tyylikkäästi. Mä kun en halua sellaista seinän poikki viritettyä siimaa johon ruusukkeet vaan ripustaisi riviin, eikä vitriinillekään valitettavasti nyt ole tilaa. Jollain tapaa ois kuitenkin kiva saada noita ruusukkeita sun muita palkintoja esillekin, mikäköhän olisi sellainen hyvä ratkaisu? Ideoita?

Tähän mennessä ehkä mun silmääni miellyttävin ajatus oli erään ihmisen esittämä idea ns. vitriinikehyksistä, eli syvistä kehyksistä joihin noita ruusukkeita sais kehystettyä. Tätä ideaa pitänee kehittää eteenpäin, sillä tokihan ruusukkeita pitää esitellä kun niitä kerran on saatu. :D

EDIT: Tää blogi ei nyt ihan toimi niinkuin pitäisi... jokaisen hymynaaman tilalle laittaa kirjaimen "J", eikä mulla oo hajuakaan että miksi. Pöh! >:(

 

  • Kotisivut


  • Kissantassut Facebookissa

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kolmen kotikissakollin tassuttelua:Elmosynt. 21.8.2006rotu: kotikissasukup. kastraattikolliväri: klassinen hopeatabby harlekiini
    Hiskisynt. 4.8.2007rotu: kotikissasukup. kastraattikolliväri: ruskeatäplikäs valkea
    Teppo Taikatohvelisynt. 29.9.2009rotu: kotikissa (pitkäkarvainen)sukup. kastraattikolliväri: klassinen ruskeatabby

  • Tagipilvi