Emänään kiireiden takia on taas vierähtänyt tovi hiljaiseloa täällä meidän blogissa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin palata lukemaan meidän kuulumisiamme, vaikka niiden päivittämisessä saattaakin välillä vierähtää tovi jos toinenkin.

Täällä ollaan valmistauduttu talven tuloon ja ihmetelty kylmää ja märkää lunta. Tämähän on nyt ensimmäinen kerta kun Tepukainen todellisuudessa pääsee kosketuksiin lumen kanssa. Pikkiriikkinen ulkoilutarha on edelleen kovassa käytössä ja sinne pitää jokaisen kissan päästä heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.

Yksi meidän mieliämme hieman askarruttava juttu on erään lähellä asuvan naapurin kissa, joka on ilmeisesti tässä viimeaikoina päässyt useampaan kertaan karkuteille. Viihtyy sitten tuossa meidän pihalla hätyyttämässä meidän kissoja ja meidän kissat vaikuttavat stressaavan tilanteesta (ei ainoastaan silloin kun tilanne on päällä, vaan kokoajan, mikä heijastuu kissojen käytökseen ja esim. käsiteltävyyteen) ja minä en tiedä oikein että mitä tehdä. Tottakai mua huolestuttaa tämän karkulaisen itsensäkin takia, tässä kun menee lähistöllä suht. vilkkaasti liikennöity autotie, mutta kieltämättä hieman huolestuttaa myöskin se stressi, mitä meidän pihalla vierailu aiheuttaa omille kissoillemme. Minä kun olen kuitenkin ensisijaisesti vastuussa omista lemmikeistäni ja siitä että pystyisin takaamaan niille stressittömät oltavat.

Tämä karkulainen on sen verran arka ettei anna kiinni ja saattaa karkuteillä ollessaan tulla useampaankin kertaan saman päivän aikana meidän pihalle mikäli meidän omat kissat ovat siellä. Kiinni karkulaista on siis mahdoton saada jotta sen vois kiikuttaa takaisin omistajilleen, eikä tässä tapauksessa loukutuskaan (ainakaan minun toimestani) tule kysymykseen. Ruualla en halua toista houkutella, sillä silloinhan se saattaisi viihtyä entistä enemmän meidän pihallamme ja olla menemättä kotiinsa, mikä ei sekään ole toivottavaa.

Tämä kissa siis hiipii meidän pihalle kun meidän kissat ovat ulkoilutarhassaan. Pitävät puolin ja toisin hirveää meteliä, mutta tätä vierasta kissaa ei juurikaan kolme verkon takana uhittelevaa kissaa pelota. Tämä vieras kissa saattaa siis tulla ihan metrin- parin päähän kissojen ulkotarhasta ja käydä siihen makoilemaan. Välillä päästää jonkun "mäyr" äänen takaisin tälle verkon takana murisevalle triolle, mutta ei näytä eleelläkään että lähtisi pois tai pelkäisi, päin vastoin, siristelee vaan silmiään ja on ihan lunkina. Yleensä tilanne on lauennut siihen, että mä oon avannu oven ja ihmetelly että "mitää??"... Siinä vaiheessa tämä vieras kissa usein saa jalat alleen, ihmisarka kun on.

Täytyy nyt katsoa josko lumi ja alkaneet pakkaset pitäisivät karkulaisen sisällä ja antaisi meidän kissoillemmekin hieman "hermolomaa". Yksi vaihtoehtohan olisi evätä meidän kissoilta ulkoilu kokonaan jos näyttää että tämä karkulainen meidän pihallamme viihtyy jatkossakin, mutta eihän se tosiaan reilulta kuulosta että meidän kissoja ei voisi päästää meidän omalle pihallemme valvotusti ulkoilemaan tuollaisen syyn takia. Tuo ulkoilu kun vielä on meidän kissoillemme niin äärimmäisen tärkeää ja elämänlaatuun positiivisesti vaikuttavaa, että ulospääsemättömyyskin saattaisi koitua niille stressiksi.

Onko ideoita mitä tälle tilanteelle voisi tehdä? Kissa ei siis käy päivittäin meidän pihalla, mutta silloin kun käy niin saattaa saman päivän aikana käydä useampaankin kertaan ja tuntuu että meidän kissat ovat koko ajan valmiustilassa ja ns. vartiointitehtävissä, vaikkei kissaa olisi hetkeen näkynytkään.

Mitenkähän nuo "kissankarkoitteet" toimisivat ja mikä niillä mahdollisesti olisi vaikutus omiin kissoihimme jotka kuitenkin siinä pihalla ulkoilevat?

Ikävältähän se tuntuu miettiä tuon vieraan kissan karkottamista meidän pihalta ajatellen, että se edelleen jossain ulkona pyörii, mutta mä en keksi oikein mitään muutakaan, edelleen kun mun omien kissojen hyvinvointi on mun ykkösprioriteetti enkä niiden hyvinvoinnista voi alkaa tinkimään millään muotoa.

Onko kellään ideoita tämän tilanteen ratkaisemiseksi?