Mä juttelin tuossa yks päivä erään kissatuntijan (kyllä, käyttäisin hänestä nimenomaan tätä termiä) kanssa ja hänellä kun on kissansa kanssa kokemusta tismalleen samoista oireista kun meidän Hiskillä, niin hän osasi kertoa että mistä meidänkin tapauksessa on luultavimmin kyse.

Eli meillä ilmeisesti nyt on kyseessä ns. tyhjiötoiminta jonka on laukaissut stressi (kodinvaihto, kastrointi melkein heti kodinvaihdon jälkeen jne.) ja se tapa on ikäänkuin jäänyt päälle, vaikka stressin aiheuttaja onkin jo poistunut ja kissan arkielämä stressitöntä. Tämä toiminta siis on verrattavissa esim. kesyrottien parturointiin tai hevosten imppaamiseen jotka laukaisee jokin stressitekijä, mutta stressitekijän poistuttua tämä tapa jää yleensä päälle ja sitä on lähes mahdotonta kitkeä pois (komentamalla ja "kouluttamalla" tämä siis ei onnistu).

Kissa ei siis tästä kärsi, eikä tämä ole kissalle vaarallista. Kissa ei siis tässä tapauksessa ole nirhinyt häntäänsä verille/ karvoja pois, eikä ole sillä tavalla agressiivinen häntänsä jahtaaja. Tämä ei myöskään meidän kissalla ole mikään alati vallitseva olotila, että kissa ois kokoajan häntänsä kimpussa, vaan on muuten pirteä ja aktiivinen ja jahtaa häntäänsä ns. "kohtauksittain".

Olen myös tehnyt empiirisiä "eläinkokeita" ja testannut ihan tarkoituksella että laukaiseeko silittäminen/selän/hännäntyven rapsuttaminen tai muu selkä- häntäalueen koskettelu noita hännänjahtaamisia ja tullut siihen tulokseen että ei laukaise, joten hyperestesiasta en usko senkään puolesta olevan kyse (näitä kaikkia vaihtoehtoja kun on pohdittu ja punnittu epilepsiasta hyperestesian kautta tukkeutuneisiin anaaleihin).

Hiski ei myöskään tiputtele pehvastaan mitään pahanhajuisia nesteitä eikä se haise pahalle tms. joten tukkeutuneita anaaleitakaan en pitäisi ensisijaisena vaihtoehtona.

Kun keskusteltiin tämän ihmisen kanssa hänen kissansa käytöksestä ja verrattiin sitä oman kissani käytökseen, niin tultiin siihen tulokseen että oireet ovat molemmilla niin samanlaiset että meidänkin tapauksessa tää tyhjiötoiminta on se todennäköisin vaihtoehto.

Lisäks tuntuu että kun alussa tosiaan tein sen virheen että kissan jahdatessa häntäänsä kiinnitin sen huomion aina leikkimiseen, niin olen tahtomattani rohkaissut kissaa tähän käytökseen ja ehkä vahvistanutkin sitä. :(
Ollaankin nyt otettu avokin kanssa ihan päinvastainen linja ja päätetty ettei huomioida kissaa mitenkään silloin kun se jahtaa häntäänsä ja tämä oli ollut myös tämän toisen kissan kohdalla se seikka mikä oli saanut hännän jahtailun vähentymään.

Ensin sekoitin tämän tyhjiötoiminnon tuohon hyperestesiaan, mutta eihän se olekaan sama asia, vaikka samat tekijät voivat kummatkin laukaista.