Kuva: Heikki Siltala

 

Sarjassamme toinen näyttelykäynti on nyt takana ja oli kyllä todella opettavainen reissu.

Olin pessyt Tepukaisen perjantaina ja selvittänyt takut, mutta saimme tuomarilta (Robert Lubrano, Ranska) kritiikkiä huonosti valmistellusta turkista (= mahakarvat kiharalla). Ensin hätäännyin ja mietin että mikä oikein on turkin valmistelussa mennyt mönkään, kunnes älysin että olin pesuvaiheessa unohtanut ehkä yhden kissanpesun tärkeimmistä ainesosista, nimittäin Fairyn! Fairy kun nääs poistaa turkista ylimääräistä rasvaa, joka nyt siis oli jäänyt turkkiin. Lopputuloksena kihartuvat karvat mahassa, eli likainen ja epäsiisti vaikutelma. Tepukaisen sijoitus siis HCL U -luokassa 4/4.

Alkuun tuomarin kommentti turkin huonosta valmistelusta harmitti, sillä tiesinhän itse tasan tarkkaan, että kuinka huolella kissaa olin pessyt ja puunannut. Sitten tulin siihen lopputulokseen, että ollaanhan me kuitenkin plussan puolella, sillä tuomari kirjoitti arvosteluseteliin kissano levan lihaksikas ja todella hyvässä kunnossa. Kun kissan terveys ja rakenne on kunnossa, niin tuo turkkiasia on lopulta aika pieni juttu, joka on täysin korjattavissa kun seuraavalla kerralla muistan olla asian suhteen entistä tarkempi.

Tämä opetti mulle siis sen, että Fairyä en kissan pesussa tule enää toiste unohtamaan. :D

Tepu oli näyttelyssä hieman ujo piimä, mutta loppua kohden rentoutui.

Tuomarin pöydällä pääsi apinaääni jos toinenkin, mutta tuomarin suoraan ylhäältäpäin lähestyvää kättä Tepu ei pelännyt eikä perääntynyt ja antoi tuomarin muitta mutkitta käsitellä itseään. Tuomari mainitsi kissan olevan peloissaan, mutta ymmärsi kyseessä olevan nuoren ja kokemattoman kissan.

Ruoka maistui Tepukaiselle koko ajan ja joipa tuo vettäkin. Pienen kakankin oli hiekkalaatikkoon vääntänyt, mikä kertonee siitä että näyttelyissä rentoutuminen vaatinee lähinnä totuttelua, kokemusta ja ikää, joista kaksi ensimmäistä koskien myös jännitykseen taipuvaista emäntää. Toivonpa siis, että kissakin rohkaistuisi ja saisi itsevarmuutta ajan kanssa ja näitä ominaisuuksia tarvitsisin näyttelyiden suhteen itsellenikin.

Näin tälläkertaa, yhtä kokemusta viisaampana ja rikkaampana. :)

ps. Kaikkien oppimiemme asioiden lisäksi hyödyimme näyttelystä myös tuppautumalla Heikki Siltalan kameran linssin eteen kuvattavaksi. Tuhannet kiitokset siis Heikille. :) Lisäilen näyttelykuvia tänne blogiinkin, kunhan saan omasta kamerasta niitä siirrettyä ja kunhan tämän päivän kuvat ilmestyvät kokonaisuudessaan Heikki Siltalan sivuille. :)