Nyt kun Hiski tuossa riehuu lelulla, joka oli yksi edesmenneen Nami -kissamme suosikeista, niin rupesin miettimään että mitä kuuluu sellaisen kissanlelun "vakiovarusteisiin" joka lunastaa suosionsa kissojen keskuudessa?

Meillä nuo lelumieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä, Hiski tykkää pörröisistä onkileluista ja tykkää myös leikkiä itsekseen kaikella mikä pyörii/rapisee/ pitää ääntä lattiaa vasten liikkuessaan. Ehdotonta bonusta on, mikäli lelu soveltuu ympäriinsä kanniskeltavaksi ja siitä saa hyvän otteen.

Elmo taas harvemmin leikkii itsekseen ja melkeinpä ainoa lelu joka Elmon saa tällähetkellä innostunut, on vanha, melko raskaasta materaalista tehty verhonnaru, joka vedettäessä liikkuu karvamattojen lomassa kuin käärme ja sitä on mukava repiä suulla kun sen saa kiinni.

On jännä, että meidän nykyiset kissamme ovat valinneet suosikeikseen edesmenneen Nami vanhuksemme suosikit ja puhummekin näistä leluista "perintöleluina".

Hiski esim. rakastaa pyöreitä, heliseviä noppia (jotka saatiin joskus "avopilta" kun hän oli saanut ne joskus), kuten rakasti Namikin. Samoin joulukuusenkoriste omenat jotka Nami aikoinaan keskellä yötä kävi noukkimassa kuusen alaoksilta ja riehui niiden kanssa hyvin kovaäänisesti, tuntuu olevan Hiskin mieleen. Samoin tuo verhonaru jolla Elmo tykkää leikkiä, oli Namin ehdottomia ykkösleluja.

 

Onko siis olemassa joitain vakio-ominaisuuksia joita kissan lelut tarvitsevat, jotta ne vetoaa kissoihin? Nämä tietyt lelut kun ovat nyt jo "uusiokäytössä" nuorten kissojen suosikkileluina ja mietinkin että mikä on se seikka joka saa kissan toisensa jälkeen innostumaan?

Itse uskoisin lähtökohtaisesti, että "saalismaisuus" on avainsana.. noista kaikista arkielämän tavaroista joista sittemmin on tullut kissan leluja kun löytyy niitä ominaisuuksia joita varmasti löytyy kissojen potentiaalisilta saaliseläimiltä, mutta myös ns. kaupallisista kissanleluista.

Kuitenkin tuntuu, että eräitä halpalöytökissanleluja lukuunottamatta nuo erinäiset "ihmisten tavarat" ovat monin verroin kivempia leikkikaluja kissojen mielestä kuin kissanleluiksi tarkoitetut esineet.

Itse listaisin oman kokemukseni perusteella kissanlelun (/siihen tehtävään ajautuvan esineen) tärkeiksi ominaisuuksiksi:

- Rapina/kopina/ muu ääni kun sitä pyörittää lattiaa vasten (Rapinat ja kolinat yllyttävät kissaa riehumaan)

-Jahdattavuus ja vaanittavuus (kissalle haastetta kun saa nurkan takaa vaania saalistaan)

-Revittävyys, venytettävyys, vanutettavuus ja ravistettavuus (Kun saalis saadaan kiinni niin sitä ensin ravistetaan ja sitten revitään "lihat irti".)

-Muljutettavuus ja kannettavuus (kun saalis saadaan kiinni, niin sitä voidaan riepottaa ihan huolella tai kantaa sivummalle ja sitten riepottaa)

Näissäkin olen huomannut yksilöllisiä eroja kissojen välillä. Hiskille ykkösominaisuuksia ovat rapinat ja kopinat lattiaa vasten sekä muljutettavuus ja kannettavuus. Elmolle taas ykkösominaisuus on se, että lelua voi huoletta repiä, venyttää, vanuttaa ja ravistella.

Meidän kissamme ovat muutenkin keskenään erilaisia leikkijöitä, Hiskille tärkeintä on vauhti ja hurja meininki, Elmo taas leikkii melko rauhallisesti ja arvostaa enemmin sitä että saa laatia saalistusstrategian ja sitten pyydystää kertarysäyksellä "saaliinsa". Hiski kun ryntää lelun perässä vauhdilla, niin Elmo kyttää ensin ja kartoittaa tilanteen ja sitten hyökkää hillitysti "saaliinsa kimppuun".

Millaisia ovat teidän kissojenne lempilelut? Onko niissä leluissa joista kissanne innostuu, jokin vakio-ominaisuus mikä saa ne innostumaan vai ovatko "kaikkiruokaisia" leikkijöitä?