Noniin. Viimepäivinä on sitten tapahtunut kokonaisuudessaan seuraavaa:

1) Tepukainen on pesty. Rupesi turkki näyttämään mahasta ja vähän selästäkin rasvaiselta ja päätin sitten kokeilla Tepukaisen kokovartalopesua. Pehmeän laskun vuoksi toteutin pesun pelkällä vedellä, seuraavalla kerralla heitetäänkin sitten jo shampootkin kehiin.

Kuten Jenni edellisen viestin kommenttilaatikossakin sanoit, niin melko kivuttomastihan se meni (kop kop puuta!). Kissa ei pyrkinyt mitenkään aktiivisesti pois tilanteesta, kun vesi oli sopivan lämmintä ja tilanne muutenkin rauhallinen. Pyyhkeen sisälle joutuminen jurppikin sitten enemmän ja pyyhkeen sisältä kuuluikin vaan kiukuttelua kun kissaa kuivasin. :D

Jennille vielä sen verran, että mitää oon teidän Mörristä kuullut, niin ovat muuten tavoiltaan Tepukaisen kanssa ihan veljekset kuin ilvekset. :D Tällä meidän Tepukaisellakin on mm. tapana ryövätä sukkia (meinasin eräänkin kerran myöhästyä työharjoittelusta kun tää juoksee ympäri kämppää mun sukat suussa. :D) . Lisäks tuokaan ei oikein välttämättä aina ymmärrä sitä, että kissan tosiaan pitäisi INHOTA vettä, suihkupullosta tuleva vesisuihkukin on vaan kiva ihmettelemisen aihe (pisaroita on kiva pyydystellä ja ihmetellä kun ne jäävät turkkiin), eikä todellakaan mikään ällötys. :D  Suihkun alle tuo ei minun kanssani ole tosin tullut, mutta yleensä jää päivystämään johonkin hyvin lähelle kun menen suihkuun, eikä pienet roiskeet haittaa yhtään.

Kunhan seuraavan kerran tarvetta pesulle ilmestyy, niin otetaan tosiaan jo pesuaineetkin mukaan kuvioihin... Saas nähdä että miten Tepukainen tällaisen haasteen edessä tulee käyttäytymään. :D

2) Hiskiä on pistänyt kimalainen. Oltiin tuossa meidän takapihalla ulkoilemassa, kun huomaan että Hiski pyydystää jotain ja lopulta älyän tilanteen vasta siinä vaiheessa, kun iso kimalaisenmöllikkä karkaa lentoon Hiskin tassusta. Hiski siinä sitten saman tien rupeaa etutassuilla hinkkaamaan poskiaan, nieleskelemään ja lipomaan kieltään, joten selvä hommahan se on että mitä tuossa on tapahtunut. Hiski tosin olisi heti saman tien ollut halukas pyydystämään saman kimalaisen uudelleen, mutta siihen tilanteeseen ehdin sitten jo minäkin puuttua.

Toisen puolen viiksityyny turposikin sitten, tosin vain juuri sen verran että pystyi sanomaan että siihen on jokin pistänyt. Hieman epäsymmetriseksi menikin sitten Hiskin naama, mutta mitään vaaraa ei siitä sitten onneksi koitunut, kyytabletillekaan ei ollut tarvetta, eikä Hiski itse tainnut lopulta edes huomata koko asiaa.

3) Tepukaista on pistänyt kimalainen. Nuo ilmeisesti pesäpaikkoja etsivät kuningatarkimalaiset ovat sitten äkäisiä. Sen sai nyt sitten Tepukin tuta, kun otti sitten hääkin osumaa moiselta. Sen, että Tepukaistakin on nyt karvamöllikkä päässyt pistämään, huomasin vasta kun Tepulla rupesi alaleuka turpoamaan ja kissa näytti kokoajan siltä, että sillä olisi ollut suu auki. Siinä sitten kissa sisälle ja tutkimaan tarkemmin ja kyllähän se Tepukaisen alaleuka tuplasikin sitten lopulta kokonsa ja kissa näytti siltä kun ois ollu vanha papparainen ilman hampaita, eteenpäin työntyvine alaleukoineen.

Senverran näytti turvotusta olevan isolla pinta-alalla, että varmuuden vuoksi annoin puolikkaan kyytabletin. Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun Tepukainenkin oli jo oma itsensä ja säikähdyksellä selvittiin tästäkin.

Meillä kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että kummassakaan tapauksessa kimalainen ei ole päässyt pistämään kissaa sisälle suuhun, vaan pisto on osunut suun ulkopuolelle leukaan/ viiksityynyyn. Täten ei ollut vaaraa hengitysteitä uhkaavasta turvotuksesta, vaikkakin hätävarjeluna sitä silmällä pitäen syötin Tepulle tuon puolikkaan kyytabletin.

Elmoa, meidän tunnettua tehokärpäsloukkua nuo kimalaiset eivät kaikeksi onneksi ole juurikaan kiinnostaneet, rauhallisesti vaan katselee kun kimalaiset pörräävät ohi. Josko nyt sitten Elmo säästyisi ikäviltä paukamilta.

Nuo tilanteet kun ovat vaan sellaisia, että niihin ei pysty ennakkoon puuttumaan... Molemmissa tapauksissa tilanteet oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kissaa sanoa. Tepukaisen kohdalla en edes varmasti pysty sanomaan, että missä vaiheessa se on ottanut kontaktia kimalaiseen, vaikka olin siis kokoajan kissojen kanssa siinä ulkona, hihnan toisessa päässä.

Kissaa ei mun mielestäni myöskään voi estää pyydystämästä kaikkia öttiäisiä ja olishan se kissaakin kohtaan väärin viedä se ulos ja sitten estää siltä pomppiminen itikoiden perässä. Tämä onkin hankala tilanne, kun en todellakaan halua ottaa riskiä siitä että tapahtuu jotain pahempaa, mutta en haluaisi luopua ulkoilustakaan.

Tosin, mikäli aikaisempia vuosia on uskominen, niin tuo kimalaistilannekin tuosta kohti kesää mentäessä kyllä tasoittuu huomattavasti. Tämä kevät kun on noiden pökkyrässä pörräävien kimalaisten vaelteluaikaa ja ehkä me tässä kohtapuolin päästään taas nauttimaan ulkoilusta. Nyt siis ollaan sisällä, vaikka kissat hirveästi tuonne ulos haluaisivatkin... Nyt kun vaan parin päivän sisällä kaksi kolmesta on ottanut kimalaiselta osumaa, niin turvallisuussyistä ollaan nyt jonkin aikaa evakossa täällä sisällä ja keksitään ekstravirikkeitä täällä.

Pitäkää peukkuja että tuo kimalaistilanne tuosta rauhoittuu, eivätkä pörriäiset päättäisi pesiytyä meidän räystäämme alle. Muuten mulla ei ole mitään ötököitä vastaan, enkä niitä vihaa. Itse en koskaan ole ollut ampiaispelkoinen enkä mitään ja hämähäkitkin ovat minusta lähinnä mielenkiintoisia, eivät pelottavia. Itseasiassa ötökät ovat minun mielestäni melkoisen kiehtovia ja viime keväänä kun tehtiin koulutyönä esitettä ötököistä, olin aivan haltioissani(tutkiskelin innolla lähikuvia ampiaisista ja hämähäkeistä). Kuitenkin olen hieman huolissani kun nuo karvaiset möllykät ovat nyt niin lyhyen ajan sisällä onnistuneet pistämään kahta kissaani, minä kun en tietenkään halua altistaa kissojani tietoisesti millekään vaaroille.

Toivon mukaan kimalaiset saavat siis pian vaeltelunsa vaelleltua ja pesänsä rakennettua (mieluusti jonnekin muualle kun meidän pihamaalle).

Onko teidän kissojanne pistäneet ampiaiset? Miten tilanne ratkesi?