Meille on tässä tapahtunut kesän mittaan niin paljon kaikenlaista, etten oikein tiedä mistä aloittaisi. :D

1. Käytiin Tepukaisen kanssa valokuvattavana ihan studiossa. Eräs vanha luokkakaverini aloittaa syksyllä työt koulukuvaajana ja harjoittelee studiokuvausta nyt kesän aikana. Hän etsi siis harjoitusmalleja, niin ihmis kuin eläinsellaisia studiokuvausharjoituksiin ja mehän ilmoittauduttiin Tepon kanssa heti vapaaehtoisiksi. :D 
Tepukainen käyttäytyi studiossa todella rohkeasti. Tutki ennakkoluulottomasti paikkoja, leikki innoissaan lelulla ja kölli rentona sohvalla. Mutta ans olla kun ois hetki pitänyt malttaa olla pöydällä kuvattavana, ei ois millään malttanut. :D

Ratkaisimme kuvaajan kanssa ongelman sillä, että raahasimme sohvan keskelle kuvausvaloja ja kissasta saatiin jopa yksi suhteellisen onnistunut kuva. :D Vaikka kuvasaldo jäikin melko köykäiseksi, niin tämä studiokäynti oli hyvää harjoitusta ainakin meille. Tuli pitkän näyttelytauon aikana altistettua Tepukaista hieman tavallisesta arjesta poikkeaville tapahtumille ja yllätyttyä kissan käyttäytymisestä todella positiivisesti. Eli ei missään tapauksessa ollut turha reissu!

 
Kuva: Jenni Kaurila / Studio Nevian

 

2. Vanhempieni kissat Romeo, Riku ja Vili Hermanni ovat parhaillaan meillä hoidossa vanhempieni ja siskoni Pariisinmatkan ajan. Ovat siis olleet meillä keskiviikosta asti ja ovat vielä ylihuomiseen (tiistaihin) asti. 

Hiskillä oli ensialkuun todella suuri ongelma "vieraiden" kissojen läsnäolon suhteen ja etenkin pari ensimmäistä yötä meni tämän talouden ihmisasukkailta kissojen sähinää ja murinaa kuunnellessa. Etenkin Hiskillä ja vanhempieni Romeolla tuntui kestävän poikkeuksellisen kauan tottua toisiinsa, lienevätkö molemmat luonteeltaan niin itsepäisiä, ettei kumpikaan halunnut antaa toiselle periksi. :D

Hiskille oli myös tärkeää, että sai komentaa hoitokissoja ylhäältä käsin ja yleensä se hyppäsikin keittiön pöydälle tai makuuhuoneen sängylle ja paimensi hoitokissoja sieltä. :D Missään vaiheessa ei kissojen tutustuminen ja välienselvittely mennyt murinaa ja sähinää pidemmälle, joten ihan normaalista kissojen välisestä tutustumisesta kyse.

Noh, parin päivän päästä Hiski lopetti murinan ja hoitokissojen ohituskin onnistui ilman välikohtauksia. Hieman Hiski taitaa vielä olla varautunut, mutta esim. syöminen vierekkäisistä ruokakupeista Romeon kanssa onnistuu jo. Sittenpä huomattiin, että meidän jäyhä jököttäjämme Elmo ei ollut vielä ihan sinut tilanteen kanssa vaan se vietti aikaa nurkassa ja murisi siellä jopa itsekseen vaikkei muita kissoja olisi ollut lähimaillakaan. 

Elmo myös vetäytyi joksikin aikaa omiin oloihinsa ja se näyttää auttaneen, sillä tänään Elmo tunki oven raosta ulkokopperoon ja oli siellä ihan sinut Romeon kanssa ilman mitään murinoita tai pörinöitä. Elmo kehräsi tänään myös ensimmäistä kertaa moneen päivään, joten jonkinlainen edistys tässä on tapahtunut.

Muutenkin olen ollut huomaavinani, että mitä tulee kissojen väliseen kanssakäymiseen, niin tuollaiset uuden kissan hyväksymiset tapahtuvat ihan yht'äkkiä. Eli kissat saattavat murista ja sähistä monta päivää toisilleen ja sitten yht'äkkiä, ihan kuin jokin vipu naksahtaisi niiden päässä oikeaan asentoon ja vihanpito loppuu. 

Tepukainen ei ole oikeastaan missään vaiheessa ollut näistä hoitokissoista moksiskaan. Se on koko ajan ollut ihan oma itsensä, tullut omalta osaltaan kaikkien kanssa toimeen ja jos sille on toisen kissan toimesta sähisty, niin se on vaan ignorannut koko homman ja ohittanut sen olankohautuksella. 

Etenkin vanhempieni kissoista nuorimmainen on ystävystynyt Tepukaisen kanssa. Niiden ollessa meillä juhannuksena hoidossa, ne leikkivät Tepukaisen kanssa yhdessä ja taisivatpa sohvankin alla ottaa torkut vierekkäin. Tänään ne sitten löydettiin sängyltä nukkumassa kylki kyljessä... Ihanat pikkuveljekset. :)

3.  Eilen oltiin Tepukaisen kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä (SUROKin näyttely Espoossa). Koska Tepukainen ei käytännössä stressannut hoitokissojen läsnäolosta tuon taivaallista, niin ajattelin ettei näyttelykäynti ole tähän saumaan sille mikään kohtuuton lisäjärkytys.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hiskin piti tulla "seuraneidiksi", mutta päätin sitten jättää sen kotiin paimentamaan hoitokissoja, sillä Hiskille tuo näyttelyrumba ois tässä kohtaa ollut liian suuri lisästressi. Avokki oli ensimmäistä kertaa mukana näyttelyssä ja oli kyllä todella suuri apu! Samalla avokin kanssa puhuttiin asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että suunnitelmat Hiskin näyttelykäynneistä hylätään lopullisesti, sillä niin ihanaluontoinen ja kiltti kissa kuin se onkin, niin myös herkkä, eikä välttämättä kestä loppupeleissä tuota näyttelyhälinää.

Kotikissatuomarina toimi tälläkertaa Gina Grob (LI) ja kilpakumppaneita meillä oli HCL urosten kategoriassa tasan yksi, Jeremias. Jeremias voitti kisan ja nominoitiin, mutta se ei minun iloani yhtään himmennä, sillä Tepukaisen kanssa otettiin tuossa näyttelyssä niin monta henkilökohtaista edistysaskelta, että eihän tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Ensinnäkin: tämä näyttely oli ensimmäinen, jossa Tepukainen oli niin vapautunut että leikki ja riehui innoissaan lelulla näyttelyhäkissä. Toisekseen: tämä näyttely oli ensimmäinen, jossa Tepukainen otti itse kontaktia tuomariin. Okei, oli Tepukainen edelleen jännittynyt tuomarin pöydällä ja piti ääntä (ei kuitenkaan edelleenkään näyttänyt raapimisen tai puremmisen merkkejä), mutta myöskin meni tuomarin luo ja pisti pään sen kainaloon. :D Eli ei siis myöskään karsastanut tuomaria, päin vastoin. Kolmanneksi: saatiin sellainen arvostelu johon ei voi olla kuin tyytyväinen. Onhan joo noiden arvosteluseteleiden lukeminen kuin parastakin lääkärin käsialaa tulkitsisi, mutta sen mitä siitä selvää sain, niin joka sarakkeessa arvostelu alkoi "ex", eli excellent. Myös turkin kohdalla, mistä olen erityisen tyytyväinen. :D 

Neljänneksi: kuten jo mainitsinkin, niin sain avomiehen mukaan näyttelytouhuun ja hän taisi jopa ihan vähän siitä innostua. Näki nyt myös konkreettisesti että millaista kissan olo siellä näyttelyssä on ja taisi olla hieman ylpeäkin salaa Tepukaisesta. :D Oli myös allekirjoittaneelle monestakin syystä ihan älyttömän ihana juttu että oli apukäsiä näyttelyssä mukana. Yhdenkin kissan mukaan kun näyttelyyn tarvitaan niin paljon tavaraa, ettei tosikaan.

Lisäksi oli ihan luksusta että avokki lähti meitä autolla kuskaamaan (itsellä kun ei ole ajokorttia) ja toi vielä nälkäiselle emännälle ruokaa näyttelypaikalle (kyllähän sitä aina on tarkkana siitä että kissalla on ruuat ja juomat mukana, mutta omat eväät aina unohtuu :D) ja kissalle näyttelyhäkkiin viilennykseksi kylmäkallen. Ja onhan se kyllä ihanaa kun voi jakaa rakkaan harrastuksensa rakkaan ihmisen kanssa ja kun se rakas ihminen on läsnä itse näyttelytapahtumassa ja kokee niinikään ne asiat, niin omien näyttelytuntemusten jakaminenkin on ihan erilaista kun toinen ymmärtää tismalleen että mistä on kyse.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: en jännittänyt itse arvosteluun menoa niin paljoa kuin aikaisemmin. Älysin myös että miten voin itse omalla toiminnallani yrittää vähentää kissan jännitystä. Tähän mennessä kun meille on aina tullut ihan hirveä kiire tuomarin pöydälle ja kissan näyttelyhäkistä ottaminen, viimehetken kampaukset yms. ovat olleet todella kiireisiä ja emäntä kiireessä ihan hermona. Jatkossa pyrin varaamaan arvosteluun valmistautumiseen ja sinne menoon kunnolla aikaa, että tämä siirtyminen paikasta A paikkaan B voidaan tehdä kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Tällöin niin emäntä kuin kissakin pysyy todennäköisimmin rauhallisena, eikä kissa ole tuomarin pöydälle mennessään jo valmiiksi hermostunut kaikesta höösäyksestä johtuen.

Tämän kaiken lisäksi tuli tavattua kissaihmisiä, niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin ja tehtyä kasapäin tärkeää kotikissapeeärrää. Oli tosi kivaa nähdä, tavata ja tutustua teihin kissaihmiset, toivottavasti vielä tavataan tulevissakin näyttelyissä!

Tepukaisen varaäidin, eli kasvattaja-Outin kissa Viktoria Viljonkka, Eli Vinksu Tupolev palkittiin myös SUROKin vuoden 2010 vuoden kotikissana ja vuoden kotikissaveteraanina. Minä toimin Outin tuuraajana ja kävin hänen ja Vinksun puolesta pokkaamassa vuoden kissa palkinnot. Paljon, paljon onnea Vinksulle hienoista saavutuksista! :)

Tepukaisen tuoreimmat näyttelytulokset on myös päivitetty sivuille.

Eilen kun tulimme kotiin, niin emäntä oli ihan kuitti, mutta kissa ei. :D Tepukainen oli saman tien kotiin palattuaan valmiusasemissa leikkimään ja olikin illalla todella riehakkaana. :D Eli eipä stressaa poika paljoa näyttelykäyntejä, ei. Emännällä taitaa kestää kauemmin näyttelypäivästä palautumisessa kuin kissalla. :D  

Allekirjoittaneen ollessa tänäänkin koko päivän ihan uuvuksissa ja simahdettuaan sohvalle päiväunille, vänkäsi kissa huomiota ja leikittämistä. :D Meillä on ollut periaatteena osallistua kaksipäiväisiin näyttelyihin vain yhtenä päivänä. Ei siksi että se rasittaisi kissaa liikaa, vaan siksi että emännällä ei näyttelykunto riitä kahteen peräkkäiseen näyttelypäivään. :D

Älkää käsittäkö väärin, kuten sanoin, niin kaikin puolin hauskaa ja kivaa oli. Mutta ei sitäkään ole kieltäminen, että kyllähän tuo yli kymmenentuntiseksi venähtävä, vaikkakin antoisa näyttelypäivä voimillekin käy. Emäntä yrittääkin tässä nyt sitten palautua elokuun RUROkin näyttelyyn mennessä, jotta oltaisiin taas iskussa ja näyttelykuosissa siellä. :D Yritetään nyt ettei näyttelytauko enää pääsisi venähtämään kovin pitkäksi, joten siksi tuo RUROkin näyttely olisi ajankohdaltaan hyvä. Katsellaan, vielä olisi ensiviikko aikaa ilmoittaa Tepukainen sinne. 

Eli tällaista siis meille kuuluupi, unohdinkohan nyt jotain? No jos unohdin, niin palaan asiaan. :D