Kommenttilaatikoissa kun on nyt pariinkin kertaan kehuttu noita blogissa esiintyviä valokuvia, niin haluan tässä ja nyt antaa kunnian hänelle jolle se ehdottomasti kuuluu.

Niiden upeiden ja tunnelman täydellisesti vangitsevien kuvien takana en siis ole minä, vaan rakas avomieheni joka on myös minun mielestäni loistava kuvaaja. Hän on tässä vuosien saatossa kasvanut lähes kiinni järjestelmäkameraansa ja kuvatkin ovat sitten sen mukaisia, eli upeita! :)

Välillä tänne blogiin ilmestyy myös ylivalottuneita ja epätarkkoja kännykkäkameraräpsyjä ja ne ovatkin usein minun käsialaani... Nämä laadukkaammat sitten taas tosiaan ovat lähtöisin miehen kamerasta :)

Itsellänikin tuossa kyllä olisi parempikin kamera olemassa, mutta sitä harvoin ennättää kaivaa arjen tiimellyksessä esiin. Kuitenkin, pohtii asiaa sitten miten päin tahansa, niin on tuo mies jokatapauksessa meistä se parempi kuvaaja ehdottomasti (oli kalusto sitten mikä tahansa) ja hänen kuviaan saatte täällä varmasti jatkossakin ihastella.

Kaikki antamanne kehut on toimitettu eteenpäin ja oikeaan osoitteeseen :)

Minunkin mielestäni on ihanaa, kun kaikki rakkaat ihmiset, eläimet ja tilanteet on ikuistettu valokuviksi... Vaikka tärkeimmät muistot toki säilyy aina sydämissämme, niin valokuvien kautta voi myös välillä palata jo taaksejääneisiin hetkiin tai niiden rakkaiden pariin jotka ovat luotamme jo poistuneet...

 

Tässä rakkaat, nyt jo edesmenneet kissavanhuksemme Mise (yläkuvassa) ja Nami kesää paistattelemassa. Näiden kuvien myötä palaamme muistoihin ja niiden rakkaiden pariin joita ei enää keskuudessamme ole.

Kuvat ottanut samainen avomieheni, joka täten virallisesti tituleerattakoot Kissantassut -blogin hovikuvaajaksi.