Ei ole totta!! Kirjoitin pitkät sepustukset ja ennenkuin ehdin tallentaa tai postata tekstiä mihinkään, niin selain kaatui ja vei mukanaan bittiavaruuteen pitkän litannian tekstiä. Noh, uusi yritys.

Kuvat ottanut: Ari

Viikonloppuna oli ihana sää, joten ei kun kissalle henkselit (=valjaat) päälle ja metikköön.

Alkuun Elmoa silmiinnähden jännitti lähitiellä kulkeneet autot ja niska kyyryssä kyyhötettiin ja pälyiltiin ohi suhahtavia autoja. Jotain selittämätöntä kuitenkin tapahtui, Elkku rohkaisi mielensä ja uskaltauduttuaan syvemmälle metsän siimekseen, kissasta kuoriutui oikea Indiana Jones.

Alkuun Elmoa hieman jännitti...

Pikku seikkailija viihtyi metsässä loistavasti, uusia reittejä ennakkoluulottoman innokkaasti tutkien. Ketkä lie olivat hajumerkkejä matkan varrelle jättäneet, sillä Elmo tutki nenällään hajuviestit hyvin tarkasti ja hartaasti. Intoutuipa kissa kiipeämään puuhunkin, joskin turvallisuussyistä oli emännän tätä huviketta hieman rajoitettava.

Mutta pian seikkailijaluonne otti vallan...

Alun jännittämisen jälkeen Elkku oli todella innostunut ulkoilemaan ja olisi varmasti viihtynyt kauemminkin, tälläkertaa ne olivat omistajien jäätyneet varpaat jotka sanelivat ulkoiluhetken pituuden.

Koiriinkin törmättiin. Pientä chihuahuan pentua ei tainnut emännän sylistä ihmetellyt Elmo huomatakaan, isomman terrierin vastaan tullessa ei koira taas puolestaan tainnut huomata, että emännän sylistä tuijotti ymmyrkäinen silmäpari. Kolmannen koiran tullessa vastaan ei Elmo enää tyytynyt katsomaan sylistä, vaan pomppasi pöpelikköön.

Eräs koiranulkoiluttaja ensin Elmoa koiraksi luultuaan huudahti "onpas iso kissa" ja kyllähän tuo Elmo pitkine runkoineen ja koipineen on melko kookas ja mamman sylissä lösöttäessään saattoi näyttää pulleammalta kuin mitä todellisuudessa on.

Näissä kuivissa "heinärykelmissä" oli Elmon mielestä parhaat hajut.

Hyvä sää ja kuiva maa vaikuttivat selkeästi Elmon ulkoilumielekkyyteen ja olikin hyvä että käytettiin tämä syksyinen päivä hyödyksi. Kissa nautti ja omistajat nauttivat, toivotaan että näitä hyviä syys- ja talvisäitä riittäisi tulevaisuudessakin!

Kotiin päästyämme (ja vielä yhtä cockerspanielinpentua säikähdettyämme) kissalle sitten maistuikin uni. Mistähän mahtoi kissa uneksia, kenties maisemista jotka avautuvat puun latvassa istuskellessa?