Eipä tässä oikein mitään uutta raportoitavaa ole, sääkin on niin vetinen etteivät kissat edes viihdy ulkona.

Kokeiltiin taas tuossa yks päivä Elmon kynsien leikkuuta ja tehtiin uus ennätys, saatiin tälläkertaa jopa kaks kynttä leikattua edellisen yhden kynnen sijaan.

Toisaalta mietin, että onko tuon Elmon kynsiä edes tarpeen pahemmin leikellä. Raapimapuun avulla vaikuttavat pysyvän sellaisessa pituudessa etteivät esim. kopise lattiaan kissan kävellessä. Hiskillä taas välillä kynnet vaativat leikkaamista, kun rupeavat kopisemaan lattiaa vasten, silloin tietää että on kynsienleikkuun aika ja Hiskiltä se leikkaaminen onnistuukin.

Mulla kun on vaan kissojen kanssa sellainen perusmentaliteetti, että haluan välttää kaikki mahdolliset stressitekijät niiden elämässä ja etenkin herkkäpoika Elmon ollessa kyseessä en haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä sydämentykytyksiä yrittämällä pakottaa sitä johonkin.

Nyt kun on meneillään tuo rasvahappokuurikin (jonka aloitin nyt siis myös Hiskille), niin siihenkin Elmo suhtautuu järkytyksen sekaisin tuntein... tai siis lähinnä siihen kun sitä happoa pitää siitä pumppupullosta töräyttää tassun päälle, eikä sellainen sovi Elmon herkälle hipiälle, niin en halua tähän nyt enää mitään ylimääräisiä kotkotuksia kissojen arkielämää järkyttämään.Hiskille rasvahapon pumppaaminen tassun päälle tosin on hauska leikki, eikä hää ota sitä mitenkään päin vakavasti ja se on hyvä, ettei välttämättömistä asoista stressiä synnykään. Elmon kohdallakin stressitekijät pyritään pitämään minimissä ja tarjoamaan vastapainoksi (tietysti myös Hiskille) rapsutuksia ja leikkiä ja mielekästä tekemistä :)

Joten Elmon tapauksessa kun tuo kynsienleikkuu ei ole mikään elämää suurempi ja välttämätön toimenpide ole, niin saa jäädä nyt toistaiseksi kynnet "luonnontilaan"...

Tänään kun isäntä sahasi (juu-u sisätiloissa :D) erittäin kovaäänisellä pistosahalla, niin Hiski ei ollut moksiskaan, vaan tarkkaili kiinnostuneena isännän touhuja pienen välimatkan päästä. Tämä suhtautuminen herätti meissä ihmisissä huvittuneisuutta, onhan kyseessä kuitenkin kissa joka menee hyvin vakavamieliseksi aina kun imurin kaivaa esille :D.

Tällaista siis meille tälläkertaa. Tulipa pitkä teksti siihennähden ettei meidän elämässä tosiaan ole tapahtunut "mitään" :D

ps. Entinen omistajakin kävi tuossa viikko sitten moikkaamassa poikia ja oli erittäin antoisa rupattelutuokio siinä samalla. Pojat ovat siis ihan samanlaisia täällä kuin edellisessä kodissaankin, mitä nyt tuo Hiski on saanut vähän "massaa" sen jälkeen kun siitä tuli eunukki :D