Järkättiin hieman olohuoneemme sisustusta uudelleen ja yhteen nurkkaan jäi sellainen tyhjä tila joka kaipasi selkeästi täytteekseen kissojen kattoon asti ulottuvan kiipeilypuun. Vertailun jälkeen päädyimme tilaamaan Zooplus -nettikaupasta Zaragoza -kiipeilypuun ja se tuli viidessä arkipäivässä perille, moitteettomassa kunnossa! :) Hintakaan ei päätä huimannut, vaan oltiin varauduttu hankkimaan huomattavasti pienempi kiipeilypuu, kun ajateltiin noiden isojen maksavan maltaita. Tuohon oli kuitenkin meillä ihan "tavallisillakin" ihmisillä varaa ja ihan hyvälaatuisen oloinen ja tuntuinenkin se on. :)
Hiski hyökkäsi heti terottamaan kynsiään uuden kiipeilypuun sisal -tolppiin ja mikäs olisikaan sopivampi aloitus, onhan kissojen kynsienteroittamisella kynsien hoidon lisäksi myös reviirinmerkkaamistarkoitus. :D
Hiski terottaa antaumuksella ja Elmo testaa uuden tason istumamukavuutta
Ilmeestä päätellen Teppo ei oikein tiedä että mitä tuolla puulla oikein pitäisi tehdä :D
Tässä vielä yleisnäkymää olohuoneestamme kera uuden kiipeilypuun. Herra Taikatohveli edustamassa telkkarin päällä. :D
Vielä näin loppuun voisin raportoida siitä, että Tepun pesemistä on nyt jollain tasolla kokeiltu ensimmäistä kertaa. Oltiin siis kissojen kanssa ulkona ja kissantassuista tuli kirjaimellisesti rapatassut, etenkin tuon erään puolipitkäkarvaisen varvaskarvat rapaantuivat siinä määrin että eikun vaan tassupesulle. Tassujen lisäksi taisi kastua kyllä häntäkin(minä sähläsin Tepun kanssa lavuaarissa kun mies pesi Hiskin tassuja suihkussa), mutta tulipahan testattua tulevaisuutta silmälläpitäen pojan reagointi pesutilanteissa. Täytyy nyt kyllä koputtaa reilusti puuta ja todeta, että Tepukaisen peseminen oli niiiiiiin paljon helpompi juttu kun mihin mä olin ennalta varautunut... Poika oli tosi tosi TOSI rauhallinen eikä pahemmin jurputtanut. Suurimmat "apinaäänet" sai aikaan se, kun tungin kissan pyyhkeen sisään kuivattavaksi. :D
Tämä oli erittäin hyvä kokemus kaikin puolin siinä mielessä, että Tepua varmasti joutuu tulevaisuudessa silloin tällöin pesemään jo tuon pidemmän karvan vuoksi. Nyt siis vähitellen totuttelemme vedellä läträilyyn ja toivomme että nämä pesutuokiot säilyisivät mahdollisimman kivuttomina (kaikille osapuolille :D ) tulevaisuudessakin.
Asiasta kolmanteen, tapasin tänään apteekissa todella ihanan farmaseutin. Menin reseptin kanssa hakemaan kissoille lisää ab:tä ja farmaseutti siinä alkuun kyselee että "jaa sulla on useampikin kissa.." johon vastaan että "juu kolme kappaletta"... Sitten farmaseutti kysyy että mihin tarkoitukseen tämä antibiootti on niille määrätty. Vastaan että "kissan klamydiabakteeriin", ja ajattelen samalla hieman tympääntyneenä että "just joo", sillä aikoinaan nyt jo edesmenneelle Mise -vanhusdiabeetikolleni insuliinineuloja apteekista hakiessani jouduin useampaankin kertaan kuulustelun kohteeksi farmaseuttien osalta, ettei vaan mene väärään käyttöön (ts. huumeiden piikittämiseen) neulat ja ruiskut.
Noh, ajattelin siinä sitten että työtäänhän hän vain tekee ja mietin samalla että miten lapsille tarkoitettua oraalisuspensiota voisi ylipäätään käyttää niin pahasti väärin että sitä ostaessa joutuu kuulusteltavaksi.
Farmaseutti sekoitti mikstuuran ja tuli takaisin ja rupesikin siinä juttelemaan niitä näitä... Totesi että onneksi kissan klamydia on helppo hoitaa (toim. huom. kop kop puuta) . Kun kerroin että pennun kanssa olisi tarkoitus kokeilla lähiaikoina näyttelyitä, niin farmaseutti kyseli että minkä rotuisia kissoja mulla on ja vastattuani jutusteli iloisesti siitä kun kansainvälisissäkin kissanäytteyissä on nykyään kotikissaluokat jne...
Osoittautuikin siis, että nämä kaikki hänen esittämänsä kysymykset olivatkin olleet ihan aidosta mielenkiinnosta esitettyjä ja minä aikaisempien kokemusteni perusteella olin luullut niitä joksikin kuulusteluksi. Vietimme siinä lääkkeenoston yhteydessä mukavan pikaisen keskustelutuokion ja minulle jäi hänestä käsitys erittäin mukavana ja kissarakkaana ihmisenä. :)
Etenkin raskaan päivän jälkeen tuollainen miellyttävä ja mukava asiakaspalveluhetki piristi todella mieltäni ihan suunnattomasti. On aina mukava kun törmää eläinrakkaisiin ihmisiin mitä erilaisimmissa tilanteissa ja pääsee heidän kanssaan keskustelemaan. :) Opin myös jälleen kerran sen, että ei kannata tehdä ennakko-. oletuksia siitä mitkä ihmisen tarkoitusperät ovat, sillä tällä(kin) kertaa ne oletukset osoittautuivat supervääriksi ja farmaseutti osoittautuikin mukavaksi kissaihmiseksi. :)
Kommentit