SUROK:n (Suomen rotukissayhdistys ry) 31.7.-1.8.2010 järjestettävä 50 -vuotisjuhlanäyttely lähestyy ja samoin Tepukaisen debyytti näyttelyareenoilla. Hieman kyllä jo jännittää, onneksi on mukaan tulossa myös kokenutta näyttelyväkeä, niin ei olla Tepukaisen kanssa amatööreinä aivan hukassa sitten paikan päällä. Tarkoitukseni olisi itse esittää Tepukainen tuomarille, kunhan vaan ei sitten mene viimehetkellä pupu pöksyyn.

Näyttelytunnelmia viritellessä loin myös blogiin tämän uuden kategorian "Showtassu", jonka alle raportoin tulevaisuudessa kaikki meidän perheen näyttelykuulumiset, joita toivon mukaan tulee tämän ensimmäisen näyttelykäynnin jälkeen jatkossakin.

Tepukainen se vaan jatkaa niin kroppansa kuin karvansakin kasvattamista ja kunhan vielä tuossa sen pesen kunnolla shampoolla ja teen manikyyrit ja pedikyyrit (eli kynsienleikkuun), niin pitäisi olla pojun valmiina esittäytymään tuomarille. Tajusinpa muuten että Tepukaisen tämänhetkisestä painosta mulla ei ole hajuakaan, täytyypä se tässä vielä ajankuluksi punnitakin, kun tuntuu että nostaessa se on jo niiin painava että!

Itseäni on jo monta vuotta kiinnostanut kissanäyttelytoiminta ja nimenomaan kotikissojen osalta. Kotikissanäyttelyt ovat mukava harrastus, eikä niillä ole mitään jalostuksellista tms. vakavampaa merkitystä, joten homma pysyy leikkimielisenä. Aiemmin minulta on vain puuttunut näyttelyttämiseen sopiva kissa (Hiski olisi ollut vaihtoehto, mutta olisi ollut jo melko vanha tekemään näyttelydebyyttinsä meille tullessaan ja lisäksi osoittautui sen verran herkäksi stressaajaksi että parempi jättää Hiskin osalta näyttelyt sikseen. Myös minulle aikoinaan veteraanina tullutta, nyt jo edesmennyttä Mise -kissaa harkitsin näyttelyttäväni, mutta päädyin sitten senkin kohdalla rauhallisiin eläkepäiviin ilman näyttelyhälinää) ja niinpä Tepukainen oli aivan nappiosuma kaikin puolin. Tepukaisen "mukana" kun tuli vielä kaikenlisäksi kasvattaja, jolla on pitkän linjan kokemus kotikissanäyttelyistä ja hän toivoikin Tepukaista näyttelytettävän. Hän on myös minun tukeni ja turvani tässä näyttelyttämisasiassa, joten nyt sitten vaan peukut pystyyn lähinnä sen puolesta että minä en mokaile (ainakaan kovin radikaalisti) näyttelypäivänä paikan päällä.

Vaikka näyttelytoiminta nyt ei olekaan kissanpidossa se tärkein tai merkittävin asia, niin toivon itse kotikissanäyttelyihin -ja luokkiin kissani kanssa osallistumalla edistäväni myös kotikissojen arvostusta ihmisten silmissä.

Tepukainen on osoittanut kotioloissa erilaisissa tilanteissa myös täydellistä luonteen rohkeutta ja lujuutta, joten siinäkin mielessä toiveet on korkealla sen suhteen, että Tepun luonne soveltuisi näyttelyhommiin eikä ottaisi siitä kohtuutonta stressiä. Tätähän me tosin emme varmuudella voi tietää ennenkuin olemme sitä käytännössä kokeilleet, mutta senverran uskalias tuo Tepukainen kyllä on, että uskoisin sen selviytyvän näyttelypäivästäkin kunnialla.

Siispä peukut pystyyn!