Lähdimmekin tälläkertaa hieman tavallista pidemmän matkan päähän näyttelyyn, nimittäin Lahteen. Jos ei tähän näyttelyyn oltais osallistuttu, niin näyttelyiden välille ois tullu turhan pitkä väli, ottaen huomioon että me yritetään tässä Tepukaisen kanssa saada näyttelyrutiinia muodostettua. :)

Eräs ihana neloskissaihminen otti meidät kyytiin, joten ei tarvinnut lähteä kissan ja tavaroiden kanssa junalla liikenteeseen. Matkaseura oli erinomaista ja neloskategorian pennut pistivät automatkalla oopperalaulukilpailuissa meidän kiljukaula- Tepukaiselle luun kurkkuun. :D

Näyttelypäivä oli antoisa ja tapahtumarikas ja ehdottoman tarpeellinen ja hyvä kokemuksena, niin kissalle kuin emännällekin.

Meillä kissa ja emäntä olivat molemmat hieman hermostuneita ja jännittyneitä (treenauskysymys molempien kohdalla), mutta tuomari (kroatialainen Vesna Riznar-Resetic) päätti silti nominoida ja paneeliin asti siis päästiin.

Paneelissa lyhytkarvainen kilpakumppani vei ansaitusti voiton, mutta me ollaan taas yhtä paneelikokemusta rikkaampia ja itsellä varmuus siihen kasvaa, että kissalla kyllä pää kestää (emännästä en sitten ois niinkään varma) ja homma vaatii ainoastaan pientä hienosäätöä, eli kokemusta ja treenausta.

Treenausta tarvitsee myös emännän osalta puolipitkäkarvaisen kissan turkin puunaaminen näyttelyyn, sillä taas tuli tuomarilta huomautus että "turkki vois olla paremmin valmisteltu", vaikka kissa oli pesty jos jonkinlaisella tsamppoolla edellisenä päivänä. Tää pitkäkarvaisen turkin hoito siis on myöskin opettelua vaativaa rakettitiedettä, mutta tekemällähän sitä oppii. :D

Itse arvostelua ja nominointiakin enemmän mulle jäi päälimmäisenä hyvänä kokemuksena tuosta näyttelystä mieleen näyttely-yleisö ja heidän runsas positiivinen mielenkiintonsa kotikissoja kohtaan. :) Mulle kun tuo kotikissan näyttelyttäminen on myös yhteiskunnallinen statementti, haluan omalta osaltani tehdä kotikissa pr:ää ja nostaa kotikissan arvostusta ihmisten silmissä ja tätä tavoitetta vasten ihmisten kiinnostus Tepukaista kohtaan oli todella iloinen yllätys. 

Tää oli meidän molempien eka euronäyttely ja oli hieman jännää kun häkkiin tuli nyt ärsykkeitä kahdelta sivulta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen näyttely jossa Tepukainen otti oma-aloitteisesti kontaktia sitä katsomaan tulleisiin vieraisiin ihmisiin ja nämä katsojat joihin se erityisesti tykästyi olivat lapsia. :)

Eli ei ollut laisinkaan turha reissu. :) Hienot ruusukkeet ja palkinnotkin saatiin ja paljon taas arvokasta kokemusta.

Infopöydän henkilökunnalle vielä erityinen kiitos. Mä kun onnistuin vapaata häkkipaikkaa etsiessäni sunnuntaina kadottamaan kissani paperit ja siinä sitten koettelin infopöydän ihmisten hermoja ramppaamalla siinä viiden minuutin välein kysymässä että onko kukaan tuonu infopisteeseen niitä papereita. :D

Kyllä ne paperit sitten vihdoin löytyivät, kahden kuulutuksen ja valppaan näyttelyssäkävijän avulla, joka oli bongannut kansion papereineen käytävältä, roskispömpelin päältä (johon joku oli ne ilmeisesti lattialta nostanut). Kiitos siis myös tälle henkilölle joka toimitti löytämänsä paperit infopisteeseen ja takaisin oikealle omistajalleen. :)

Kiitos myös Somakiss ry:n somali- ja abyihmisille, jotka kärsivällisesti kuuntelivat mun panikointia näyttelypaikalla ja rauhoittelivat paniikissa olevaa näyttelyamatööriä.:D